Vääksyn maiseman hallitsevin elementti on vesi – joko lainehtiva tai jäätynyt. Kaksi suurta järveä, joita yhdistää joki ja kanava, ottavat alueen syleilyynsä, vaikuttavat paikallissäähän ja asukkaiden mielialoihin. Järvien huvikäyttö uimiseen ja veneilyyn on jokseenkin selviö. […]
Muovikiekko lähtee nelivuotiaan Onervan kädestä yllättävällä voimalla. Koira on ollut takapuoli täristen jo muutaman sekunnin valmiustilassa. Rolf säntää lyhyet jalat tiukasti tikittäen, matalaa haukkua röhkien frisbeen perään ja nappaa kiekon hampaisiinsa taitavasti jo pyörimisliikkeestä. Tahraisessa […]
On heinäkuun loppu 2018 Vääksyn Kesän mökkikylässä. Aurinko on paholainen, joka rankaisee ympäristöstään ja toisistaan piittaamattomia ihmisiä. Vaikka polttava päivä on jo kääntynyt iltaan, kuumuus kietoutuu kehoni ympärille kuin paksu turkki, jota en pysty riisumaan. […]
Voi pyhä Sylvi! Oli mummullani tapana päivitellä. Elimme tuolloin niitä presidentti Kekkosen päättymättömiä valtakausia. Jälkeenpäin olen ajatellut, että pyhimyksen statuksen Sylvi Kekkonen on totisesti ansainnut, kun luki viikkolehdistä Urhon naisseikkailuista ja yleisesti tiedossa olevasta kaksoiselämästä. […]
Alla oleva tarina on kirjoitettu syksyllä 2020. Osallistuin sillä korona-aiheiseen novellikilpailuun. Koneistoa viriteltiin jo edellisenä syksynä. Niin kuin aina, vaikka prosessin päätös on prosessista päättävien tiedossa, halutaan työntekijöille uskotella, että YT-kirjainyhdistelmä sisältää oikeasti yhteistoimintaa. Johto […]
– Mistä Rolf oikein pitää? – Rolle on ihan hulluna frisbeen perässä juoksemiseen. Neuvo oli pätevä. Tuo keskustelunpätkä käytiin vanhimman tyttäreni miehen kanssa joulukuun alussa 2016, kun Rolf, perheen koira, tuotiin Vääksyyn ”koeajalle”. Kahden viikon […]
Mitä ne minut tänne toi? Juuri kun olin tottunut pienen mökin aidattuun pihaan. Aita oli hyvä, kun nuo minun uudet vahdittavani saivat sen viimeisenä kesänä vihdoin pystytettyä. Se piti tunkeilijat poissa minun valtapiiristäni; kävelivät tai […]
Ilman antibiootteja olisin kuollut moneen kertaan. Jos sellainen vain olisi mahdollista… En minä mitenkään erityisen sairastavainen ollut. Kaikenlaista vaivaa osuu jokaisen ihmisen elämänpolulle: vakavaa ja vähemmän vakavaa. Vakavin sairastuminen – ainakin tähän mennessä – tapahtui […]
– ”Äiti. Eiks meille vois ottaa koiran?” Tuon kaltainen keskustelunavaus lienee esitetty monessa tapiolalaisperheessä. Vastaukset liikkuivat yleensä linjoilla ”ehkä joskus myöhemmin” tai ”ei missään nimessä”. Perustelut olivat myös pääosin järkeenkäypiä: lemminkin hinta, koulutus, siisteys ja […]
