60- ja 70-luvun ylivertainen kulkuneuvo oli fillari. Polkupyörällä pääsi nopeasti ja varmasti kaikkialle. Tapiolan puutarhakaupunki ei ollut mikään Helsingin kokoinen sokkeloinen kivikaupunki; eikä Tapiolan sisällä liikkumiseen linja-autoa kukaan tarvinnut. Kaukaisimmat paikat, ainakin itäisessä lähiössä asuvan […]
Pikkupoikina, kun sai keväällä taluttaa lutorenkaisen fillarin ulos pyörävarastosta, ensimmäinen toimenpide oli pumpata renkaisiin ilmaa ja toivoa, ettei koko pitkän talven paikallaan seisseen polkupyörän sisäkumi ollut haperostunut reikäiseksi. Lähes yhtä tärkeä toimi oli tukevan pahvinpalan […]
– ”Petsaus? Veistossa opettaja näytti…” – ”Eiku pet saunds. Siis niinku lemmikkiäänet.” – ”Ahaa! Meilläki on Carl Weissmannin Eläinten ääniä -levy. Hauskin on se kookaburran naurunkäkätys. Sit siin on leijona ja norsu ja…” – […]
Vääksyn maiseman hallitsevin elementti on vesi – joko lainehtiva tai jäätynyt. Kaksi suurta järveä, joita yhdistää joki ja kanava, ottavat alueen syleilyynsä, vaikuttavat paikallissäähän ja asukkaiden mielialoihin. Järvien huvikäyttö uimiseen ja veneilyyn on jokseenkin selviö. […]
Alussa Aarne Ervi loi Keskusaltaan. Tapiola oli lähes autio ja tyhjä. Kura ja sora peittivät kaiken, mutta puutarhakaupungin henki liikkui alueen yllä. Taivaisiin kurkottava, yli 40 metriä korkea Keskustorni ja sen juurelle levittäytyvä Tapiontori ovat […]
Ruutanat Hassan opetti minulle kalataikinan teon. Siihen oli hyvin yksinkertainen resepti: kun vettä ja vehnäjauhoa sotketaan sopivassa suhteessa, saadaan aikaiseksi sitkeä mälli, joka pysyy – ainakin hetken – koukussa. Eräänä elokuun lämpimänä iltana otin ongen, […]
