Tein muistiinpanoja harkiten. En pyrkinytkään saamaan talteen kaikkea mitä lehtori katederillä puhui. Eikä englannin opiskelu ollut sellaista vuosilukujen ja nimien vyörytystä kuin historian opinnot. Eivätkä ne niskakivut mihinkään kokonaan kadonneet. Jos olin useissa tenteissä peräkkäisinä […]
The door swishes closed behind me and the carriage jerks into motion. I managed to catch the earlier train after all. I sprinted the last hundred meters at full trot; it was worth it. Waiting […]
Seison Simonkentän linja-autoasemalla keskellä yötä. On talvi. Pakkanen on hirmuinen. Ilma viiltää kuin teräs. Käsiäni ja jalkojani paleltaa. Miksi minulla ei ole hattua? Yritän löytää bussin, joka veisi minut kotiin Tapiolaan. En muista enää, mikä […]
1960-luvulla moni lapsi ihastui ikihyviksi, kun joulukuusen alta poimitusta isosta paketista kuoriutui fortuna-peli. Joulunpyhät metallikuula kolisi etsien sitkeästi suurimman pistepotin luovuttavaa pienten naulojen aitaamaa karsinaa. Riemun kiljahdukset ja ärtyneet syytökset vilpistä, joko tikulla työtämisen tekniikasta […]
”Ei jazz ole huonoa musiikkia, se vain kuulostaa paskalta.” 2005, kun olin koko vuoden vuorotteluvapaalla, päätin hieman sivistää itseäni. Ilmoittauduin Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen kurssille, joka järjestettiin iltaopetuksena Järvenpään kansalaisopistossa. Kurssin nimi oli ”Populaarimusiikin ja […]
Asiasta ei ole aivan täyttä varmuutta, mutta vahvasti epäilen ensimmäisen teatterissa näkemäni näytelmän olleen Spelman på taket; siis Viulunsoittaja katolla, på svenska. Paikka ainakin oli Svenska teatern ja – kuten asiaan kuuluu, kun yritetään läimäistä […]
Pyöräilemme Vallihautojen sivulla kulkevaa hiekkatietä. Toisen kesälomani ensimmäinen viikko on alkanut. Ilo koulun loppumisesta kuplii kummankin olemuksessa. Olen kerrankin polkaissut ylämäessä Hassanin ohi. Hän huutaa jotakin. Vapauden tuuli suhisee korvissani. Kuulen vain, että ”pimppari!”. Seuraavaksi […]
60- ja 70-luvun ylivertainen kulkuneuvo oli fillari. Polkupyörällä pääsi nopeasti ja varmasti kaikkialle. Tapiolan puutarhakaupunki ei ollut mikään Helsingin kokoinen sokkeloinen kivikaupunki; eikä Tapiolan sisällä liikkumiseen linja-autoa kukaan tarvinnut. Kaukaisimmat paikat, ainakin itäisessä lähiössä asuvan […]
– Petsaus? Veistossa… – Eiku pet saunds. Siis niinku lemmikkiäänet. – Ahaa! Meilläki on Carl Weissmannin Eläinten ääniä -levy. Hauskin on se kookaburran naurunkäkätys. Sit siin on leijona ja norsu ja… – Ei tässä mitään […]
Vääksyn maiseman hallitsevin elementti on vesi – joko lainehtiva tai jäätynyt. Kaksi suurta järveä, joita yhdistää joki ja kanava, ottavat alueen syleilyynsä, vaikuttavat paikallissäähän ja asukkaiden mielialoihin. Järvien huvikäyttö uimiseen ja veneilyyn on jokseenkin selviö. […]
