Hyvää ystävänpäivän aattoiltaa, hyvät ystävät! Nimeni on Robert Ramberg. Tässä vieressäni on viehättävä assistenttini, Vale-Tiina. Huomenna vietämme Pyhän Valentinuksen päivää, suomeksi, hieman laimeasti, ystävänpäivää. Valentinus on 200-luvulla elänyt roomalainen pyhimys. Valentinuksen juhlan seuraavana päivänä oli roomalainen hedelmällisyyden juhla, lupercalia, josta johtuu Valentinuksen päivän yhdistäminen rakkauteen. Lupercalian riitteihin kuului muun muassa ylhäisten nuorten miesten ja paikallishallinnon jäsenten juoksentelu alasti kaupungin ympäri. Pyhä Valentinus on siis paitsi rakkauden myös mehiläishoitajien, ruttotautisten, kihlattujen, epilepsiaa sairastavien ja onnellisten avioliittojen suojeluspyhimys. Hän koki marttyyrikuoleman 14. helmikuuta vuonna 269.
Valentinin eli ystävänpäivän teeman mukaisesti levitämme eteenne tänä iltana parinkymmenen ystävyys- ja rakkausaiheisen laulun värikkään kudelman lähes sadan vuoden ajalta. Samalla valotamme tätä laajaa ja kiemuraista aihepiiriä vaihtelevista kulmista. Kohta kuulette minkälaisia ihmissuhteen käyttöohjeita tunnetut lauluntekijät ja artistit antavat kuulijoilleen.
Spotify-soittolista: https://open.spotify.com/playlist/3jI6dHqtWGCZhtYaCCdfPd?si=BS-X6yYtTwmxsMXkQr_FjQ&pt=01c19ffe808fee3f486384a5eee8da02&pi=STEg8bnIRm-rj
GIMME SOME LOVIN’/SPENCER DAVIS GROUP (1966)
Muff Winwood, Stevie Winwoodin isoveli ja Spencer Davis Groupin basisti muistelee erästä viikonloppua 60 vuotta sitten: ”Kundit alkoi pelleilemään riffeillä yhtenä aamuna. Ei oltu studiossa puoltakaan tuntia, kun tää idea vaan putkahti jostain. Mietittiin, että helvetti, täähän kuulostaa pirun hyvältä. Me fiksattiin se kasaan, puolenpäivän maissa koko biisi oli jo valmis. Mun Hammondeja soittava 16-vuotias pikkubroidi, Stevie, oli hoilannut siinä Gimme some lovin’ – huudellut vaan jotain lauluntapaista – päätettiin sitten nimetä se niin. Me nauhoitettiin se seuraavana päivänä ja kaikki natsasi täydellisesti. Samana iltana mentiin yhdelle Pohjois-Lontoon klubille ja testattiin biisiä livenä. Jengi sekos ihan täysin. Silloin me tiedettiin, että tässä on meidän seuraava ykköshitti.”
SILLY LOVE SONGS/PAUL MCCARTNEY AND THE WINGS (1976)
Vuoden 76 Silly Love Songs on Paul McCartneyn ja Wings-yhtyeen tehokas vastaisku 70-luvun musiikkikriitikoiden ja hänen entisen bändikaverinsa, John Lennonin, syytteisiin, että McCartney säveltää pääasiassa “mummomusiikkia”, ”typeriä rakkauslauluja” ja ”sentimentaalista höttöä”. Tämäkin sentimentaalinen höttö kipusi listaykköseksi tehden Paul McCartneysta Yhdysvaltain listaykkösten kunkun, 27 ykköshitillä. Diskosävytteistä biisiä kuljettaa napakka bassolinja ja tiukka puhallinsektio. Mitä vikaa on hupsuissa rakkauslauluissa?
YOU’RE MY BEST FRIEND/QUEEN (1975)
Queen-yhtyeen basisti John Deacon kirjoitti vuonna 75 singlenäkin julkaistun You’re My Best Friend -kappaleen vaimolleen. Paitsi sähköbassoa hän soittaa äänitteellä myös Wurlitzer-sähköpianoa. Flyygeliä mieluummin soittanut Freddie Mercury ei sähköpianon metallisesta äänestä pitänyt, niinpä Deacon vei laitteen kotiin. Intensiivisen harjoittelun lopputulos oli tämä laulu. Wurlitzerin bassoäänien aggressiivinen, säröinen soundi on merkittävässä roolissa ääniraidalla. Sanoitus sitä vastoin ylistää avio-onnea ja harmonista yhdessäoloa.
AIN’T MISBEHAVIN’/FATS WALLER (1929)
”En jää ulos myöhään,ei huvita edes lähteä. Olen kotona kahdeksan aikaan, vain minä ja radioni.En käyttäydy huonosti.Säästän rakkauteni sinulle.” Vakuuttaa pianisti, säveltäjä ja humoristi Fats Waller tunnetuimmassa sävellyksessään Ain’t Misbehavin’ vuodelta 1929. Jotenkin laulusta välittyy tunne, ettei miehen sanoihin ole luottamista. Waller kirjoitti satoja lauluja, mutta myi niitä muutamilla kymmenillä dollareilla rahoittaakseen boheemin elämäntyylinsä. Kun Fats Wallerin pojalta kysyttiin, mitä isäsi tekee työkseen, tämä vastasi: ”Käsittääkseni hän juo giniä.”
LET’S STICK TOGETHER/BRIAN FERRY (1976)
Let’s Stick Together on Brian Ferryn, tuolloin juuri hajonneen Roxy Music -yhtyeen keskushahmon, single vuodelta 76. Se on menestyksekäs versio 60-luvun alun Wilbert Harrisonin originaalista. Laulun sanoma ei jää epäselväksi: “Olemme tehneet lupauksen pysyä yhdessä loppuun saakka. Pysytään siis kimpassa!” Räväkällä videolla esiintyy Ferryn senaikainen tyttöystävä, Jerry Hall, josta hieman myöhemmin tuli Mick Jaggerin avovaimo ja paljon myöhemmin maailmanlaajuisen lehti-imperiumin omistajan Rupert Murdochin neljäs puoliso. Hall esiintyy videolla erittäin sensuellissa, hännällisessä tiikeriasussa lisäten juuri sopivan määrän kiihkeyttä esitykseen kiljahduksineen.
ELSA, KOHTALON LAPSI/MARTTI “HUUHAA” INNANEN (1967)
Elsa, kohtalon lapsi on aiemmin tanssiorkesterin rivimuusikkona toimineen Martti ”Huuhaa” Innasen vuonna 67 julkaistu esikoissingle. Tuo tangoparodia oli Suomen myyntilistalla seitsemän kuukautta, joista neljän kuukauden ajan aivan kärjessä. Huumori ei siis avautunut kaikille. Innasta lainaten: “Tanssipaikoilla alkoi ottaa kaaliin junttikansan ikuinen toive: ‘Soettakee tankova.’ Kerran keikalta palatessani syttyi lamppu. Olisi kiva parodioida tangoa ja katsoa, ottavatko suomalaiset oikein banaalin tsoukin tosissaan. Ne parodiakappaleet olivat huuhaata, mutta rikokseni ovat vanhentuneet. Sen kuitenkin opin, että tämän umpitollon kansan musiikillista sivistystä ja huumorintajua ei voi aliarvioida koskaan liikaa.”
SOMETHING STUPID/NANCY AND FRANK SINATRA (1967)
Samaan aikaan suuren veden tuolla puolen… Something Stupid, suomeksi Lemmenloruja, on Frank Sinatran radiosta kuulema single. Silloin sen esitti kappaleen säveltäjä Carson Parks vaimoineen. Frank Sinatra ehdotti duettoa tyttärensä Nancyn kanssa, jolloin tuottaja Lee Hazelwood tajusi myös yhteislaulun potentiaalin. Studioon lähdettiin saman tien. Hollywoodin Gold Star Studion ammattimuusikot, The Wrecking Crew, hoitivat homman tyylikkäästi ja nopeasti. Viehättävästä, kevyesti keinuvasta isä-ja-tytär -duetosta tuli vuonna 67 globaali ykköshitti keskellä bluesrockin ja psykedelian valtakautta.
SUNSHINE OF YOUR LOVE/CREAM (1967)
Tässä sitten sitä vuoden 67 valtavirtaa, sen ehkä hienoin saavutus, brittiläisen Cream-yhtyeen Sunshine of Your Love. Basisti Jack Brucen säveltämää kappaletta oli demottu keikoilla nopeatempoisena lauluna. Rumpali Ginger Baker keksi pudottaa vauhdin pois ja muuttaa soittoaan lännenleffojen inkkarityyliin. Kitarasoolossaan Eric Clapton käytti niin sanottua feminiiniä soundia: pehmeää, tummaa ja sointuvaa. Laulajina vuorottelevat Bruce ja Clapton. Yhtye saapui Atlantic Studioille mukanaan keikkalaitteistonsa, useita Marshall-vahvistimia, jokainen 100 wattia. Studion henkilökunta oli järkyttynyt: ”He äänittivät korviahuumaavalla äänenvoimakkuudella…”. Massiivisesti jyräävästä rakkauslaulusta tuli bluesrockin merkkiteos ja Creamin parhaiten menestynyt single.
MUSTASUKKAISUUTTA/OLAVI VIRTA (1956)
1920-luvulla Jacob Gade toimi elokuvateatterin orkesterin kapellimestarina Kööpenhaminassa. Suuri osa orkesterin esittämästä musiikista oli Gaden säveltämää. Vuonna 1925 eräs osa Douglas Fairbanksin tähdittämän Zorron poika -mykkäelokuvan taustamusiikista oli mustalaistangoa. Tango Tsigane sai myöhemmin nimen Jalousie, suomeksi Mustasukkaisuutta. Samana vuonna Gade perusti oman musiikkikustannusyhtiönsä. Jalousie oli yhtiön ensimmäinen nuottijulkaisu ja samalla valtava menestys. 30-luvulla kappale vielä levisi tehokkaasti lukuisten gramofonilevytysten ja radiosoittojen ansiosta ympäri maailman. Jalousie-tangosta saadut tulot tekivät Gadesta rikkaan miehen. Hän perusti nimeään kantavan säätiön jakamaan apurahoja nuorille muusikkolahjakkuuksille. Tässä seuraavaksi tango Mustasukkaisuutta Olavi Virran tulkisemana vuodelta 56.
ELOISE/BARRY RYAN (1968)
Lisää järjen vievää tuskaa ja hurmiota, nyt vuodelta 68… Eloise-kappaleen sävelsi laulaja Barry Ryanin kaksoisveli Paul. Melodramaattinen ja mahtipontinen eivät ole ylisanoja puhuttaessa tästä voimaballadista, jossa mies anelee naisen rakkautta polvillaan. Eloise tallennettiin IBC-studioilla äänityssession lopuksi ylimääräisenä numerona, ja Barry Ryanilla oli vain kaksi ottoa aikaa saada kappale toimimaan sen pituuden vuoksi. Raidalla kuultavien sessiomuusikoiden joukossa ovat tulevat Led Zeppelin -soittajat, Jimmy Page ja John Paul Jones. Kun toinen otto oli purkissa, asianosaiset tungeksivat studion miksauspöydän ääreen kuullakseen tämän epätavallisen kiihkeän esityksen lopputuloksen. Varma hitti, sanoivat kaikki. Eivätkä he olleet väärässä.
TAKE A CHANCE ON ME/ABBA (1977)
Kappaleen lähtökohta ei ollut kovin romanttinen. Björn Ulvaeus, joka oli innokas lenkkeilijä, toisteli ’tck-a-ch’ itsekseen pitääkseen yllä juoksurytmiään. Tästä muotoutui hokema ’take-a-chance’ ja lopulta varsinaisen sanoituksen perusta. Laulu on myös ensimmäinen Andersson-Ulvaeus -yhteistyön hedelmä, managerin jäädessä kokonaan taustalle. Abban vuoden 77 energinen ja nopeatempoinen Take a Chance on Me on naispuolinen vastine edellisen kappaleen miehiselle anomiselle. Laulun keskushenkilö pyytelee miestä lyömään hynttyyt yhteen hänen kanssaan vakuuttaen, ettei mies tule pettymään.
KALLIOLLE KUKKULALLE/KOM-TEATTERI (1972)
Seuraava laulu sisältää asikkalalaista paikallisväriä. Kalliolle kukkulalle on suomalainen kansanlaulu, jossa on yksi säkeistö lyriikkaa ja jota käytetään pääasiassa nopeatempoisena piirilauluna. Hollolalainen kanttori Akseli Jurva teki kappaleeseen neliäänisen sovituksen. Vuonna 1908 opettaja Väinö Varmanen merkitsi laulun muistiin Asikkalassa. KOM-teatterin näyttelijöiden levytyksenä laulu julkaistiin vuonna 72 sävelellä, jonka Kaj Chydenius teki Varmasen tallentamiin sanoihin, samalla molli vaihtui duuriksi ja tempo putosi puoleen. Otaniemen Teknillisen korkeakoulun jukeboksissa tippainsinöörien Kaljakellarissa tämä soi tajaan, kun odotimme tuopin ääressä Vesimies-diskon ovien avautumista.
GIRL/BEATLES (1965)
Viimeinen Beatlesin vuoden 65 Rubber Soul -albumille äänitetty laulu, Girl, on Lennonin vastaus McCartneyn Michelle-kappaleeseen, jonka kuulimme viime vuonna. Lennon korvaa kumppaninsa pehmeän valeranskan dekadentillä saksalaisella marssitempolla yhdistettynä Zorba Krekkalainen -elokuvan musiikkiin. Kapoidut kitarat tuovat mieleen niin buzukit kuin wieniläiset mandoliinit, joita yhtye varmasti kuuli radiosta Hampurin-kausillaan 60-luvun alussa. Keski-osan turhautunut edestakaisin askellus kehystetään kaksimielisellä taustalaululla (tit, tit, tit, tit), kun taas kertosäkeen sisäänhengityksen suhina on niin poskettoman yliampuvaa, että voi hyvin kuvitella Lennonia nauramassa mikrofonin sivuun.
LET HIM RUN WILD/BEACH BOYS (1965)
Samalta vuodelta on Let Him Run Wild, joka oli Brian Wilsonin sävellystyön käännekohta, sen vaiheen alku, jolloin simppelit sovitusratkaisut jäivät pois. Sanoitus pysyi vielä teinirakkauden viitekehyksessä: “Anna poikaystäväsi juosta muiden tyttöjen perässä, minä jaksan kyllä odottaa sinua.”. Sen sijaan sovituksen oudot sävellajin ja tempovaihdokset olivat rohkeampia kuin koskaan aiemmin. Beatlesin amerikkalainen sparraaja, Beach Boys, oli matkalla kohti psykedeeliaa. Mukana on puhaltimia, tremolobasso ja vibrafoni tuomassa jatsahtavaa virettä erityisen hienoon lauluharmoniaan.
LIES/KNICKERBOCKERS (1966)
Näyttää Beatlesilta, soittaa kuin Beatles, laulaa kuin Beatles… Mutta, mutta se onkin Knickerbockers, amerikkalainen popryhmä, jonka ainut hitti on Lies, Valheet, -niminen kappale vuodelta 66. Näitä uusia amerikkalaisia piitleksiä pulpahti listoille tämän tästä, kun 64 alkaen brittiläinen invaasio vietteli laimeaan ja keinotekoiseen korporaatiopoppiin kyllästyneen sikäläisen teinimassan. Mytomaanisesta tyttöystävästä kertovaa Liesia on luultu Beatlesin lauluksi, eikä mikään ihme.
TUOLILEIKKI/LYYTI (2025)
Nyt todella tuoretta musiikkia suomalaiselta artistilta. Lyyti, Lydia Lehtola, on suomalainen laulaja-lauluntekijä,joka on valmistunut Helsingin yliopistosta pääaineena kirjallisuustiede. Se kuuluu myönteisellä tavalla hänen sanoituksissaan. Viime vuoden kesällä julkaistu Tuolileikki-single, joka on myös albumilla Pidän sulle paikkaa, on hienovaraisesti ja oivaltavasti kuvattu sivustaseuraajan ja tarkkailijan kuvaus ihmissuhteiden vaikeudesta. Leikistä, jossa säännöt vaihtuvat, juuri ne on kuvitellut oppineensa. Lehtola on Jörn Donnerin pojantytär. Kesällä 25 Tuolileikki oli tyttärentyttärieni ykkössuosikki.
GIRLS, GIRLS, GIRLS/SAILOR (1975)
Omintakeisen brittiläisen Sailor-yhtyeen laulaja-kitaristi ja säveltäjä Georg Kajanus on suomalaisen säveltäjän Robert Kajanuksen (1856-1933) pojanpojanpoika. Sailorin äänimaailman keskeinen elementti oli Kajanuksen keksintö: pianoista, syntetisaattoreista ja kellopeleistä koostuva nickelodeon-automaattipiano, jonka avulla nelihenkinen yhtye pystyi toistamaan lavallakin studiossa tehdyt sovitukset. Vuoden 75 Girls, Girls, Girls -kappaleen mannermainen jitterbug-romanssi on tulvillaan kuohuvan 1920-luvun tunnelmaa.
ON THE SUNNY SIDE OF THE STREET/LOUIS ARMSTRONG (1934)
Aitoa 30-luvun tunnelmaa taas sisältää Pariisissa tehty klassinen konserttiäänite. Kun ihmissuhdeasiat ovat kunnossa on se kadunpuoli, jolla kävelet, aina aurinkoinen, laulaa Louis Armstrong tässä On the Sunny Side of the Street -tallenteessa. Armstrong oli paitsi kornetin ja trumpetin soiton lyömätön virtuoosi ja uudistaja myös jazz-laulun omintakeinen pioneeri sorapintaisella kähinällään.
SUNSHINE SUPERMAN/DONOVAN (1966)
Lisää paikallisväriä, nyt Vääksystä … ”Kesä ja Supermies Auringonpaiste ovat tulossa, ja kun saan sinut omakseni, kävelemme hiekkarannalla, jolla paiste ei lopu koskaan.” Runoilee Donovan heinäkuussa 66 julkaistussa psykedeelisen blues-romanssin pyörteissä. Sunshine Superman oli Donovanin ainoa listaykkönen Yhdysvalloissa. Laulu, joka tallennettiin jo vuoden 65 puolella, on ensimmäisiä – tai jopa ensimmäinen – psykedeelinen rock-kappale sekä sanoitukseltaan että äänimaailmaltaan. Tämänkin biisin taustalla häärivät 60-luvun suosituimmat sessiomiehet John Paul Jones ja Jimmy Page, jonka volyymipedaalilla taiteilu sävyttää gruuvisti instrumenttitaustaa. Donovan esiintyi sotainvalidien järjestämillä suurilla juhannusjuhlilla Vääksyssä vain viikko ennen tämän laulun julkaisua.
SON OF A PREACHER MAN/DUSTY SPRINGFIELD (1968)
Syksyllä 68 brittiläinen Dusty Springfield matkusti Yhdysvaltoihin levytyssessiolle Atlantic Studioille taustasoittajina Memphisin parhaat studiomuusikot. Nuo levytykset ilmestyivät Dusty in Memphis -albumilla saman vuoden joulukuussa. Myös singlenä julkaistu Son of a Preacher Man on levyn parhaimmistoa. Siinä yhdistyvät hienosti soul- ja countryvaikutteet Dustyn upeaan sensuelliin lauluesitykseen. Saarnamiehen poika puhuu tytön pyörryksiin…
IKKUNAPRINSESSA/RAULI SOMERJOKI (1982)
Vuonna 57 Brita Koivunen levytti kappaleen nimeltä Ikkunaprinssi. Se on Saukin eli Sauvo Puhtilan suomennos amerikkalaisesta iskelmästä Glendora. Laulu kertoo tytöstä, joka ihastuu näyteikkunassa seisovaan mallinukkeen. Vuonna 82 Rauli Somerjoki levytti saman sävelmän, josta tuli hänen paluulevytyksensä. Tällä kertaa nimenä oli Ikkunaprinsessa. Kun laulaja oli mies, ihailun kohteeksi vaihtui nainen: naisiin ei voi pieni poikanen luottaa. Agents-yhtye soitti laulun taidokkaat rautalankasävytteiset taustat.
THESE BOOTS ARE MADE FOR WALKING/NANCY SINATRA (1966)
Vangitsevalla, alenevalla kontrabassoriffillä käyntiin potkaistavaa kappaletta These Boots Are Made for Walkingia, vuodelta 66, pidetään varhaisena feministisenä popkappaleena. Tosin laulun säveltäjä Lee Hazelwood aikoi ensin itse laulaa äänitteellä. Nancy Sinatran laulusuoritusta sekä vetävää tanssirytmiä on syystä kehuttu. Laulu on funkisti laahaava folk-rock -biisi tytöstä, joka tylysti ilmoittaa uskottomalle poikaystävälleen, ettei häntä voi noin vain pompotella. Jos jatkat vielä tuohon malliin, jonain päivänä nämä saappaat marssivat ylitsesi…
TYTTÖ KOULUSSANI/EPPU NORMAALI (1987)
Vuonna 80 Eppu Normaalin jäsenet päättivät tehdä soolosinglet, jotka muutama vuosi myöhemmin koottiin LP-levylle. Ajatuksena oli, että jokainen työstää mielimusiikkiaan äänitteille. Martti Syrjä valitsi – ja sanoitti hilpeästi – kalifornialaisen surf-duon Jan & Deanin New Girl in School, eli Tyttö koulussani, -kappaleen, joka kertoon koululaispojan ihastumisesta kouluun tulevaan uuteen tyttöön. Epuilla oli uran alkuvaiheessa muissakin biiseissään surf-aineksia. Ne valitettavasti karsiutuivat pois, kun keskitempoinen suomirock vakavilla ihmissuhdelyriikoilla muodostui yhtyeen tavaramerkiksi ja myi satojatuhansia yksiköitä.
I COULD EASILY FALL IN LOVE WITH YOU/CLIFF RICHARD AND THE SHADOWS (1964)
Naseva I Could Easily Fall in Love with You -single poimittiin vuoden 64 pantomiimista Aladdin and His Wonderful Lamp, jonka pääosissa olivat Cliff Richard and the Shadows. Suomessa Johnny levytti vuonna 65 kappaleen käännösversion Rakastuin sinuun liian helposti Sounds -yhtyeen säestämänä. Se oli Johnnyn ensimmäinen singlelistojen kärkeen noussut kappale. Johnnyn kelpo singleä en kuitenkaan mistään löytänyt, joten tässä alkuperäinen versio alkuperäiseltä hauraalta monoalbumilta.
KOKO HELA MAAILMA/HECTOR (1980)
Huumoristinen popmusiikki, varsinkin älykäs sellainen, selkeiden parodioiden ulkopuolella, on harvinaista. Tätä soittolistaa kootessani törmäsin sellaiseen seikkaan, että varsinkin suomalaiset laulut rakkaudesta ovat, hieman karrikoiden, joko sievisteleviä lälläreitä tai ahdistavia itkuvirsiä. Hector, vaikka onkin tullut tunnetuksi noista edellä mainituista synneistään, on myös tehnyt muutaman humoristisen rakkauslaulun. Vuonna 80 julkaistun Linnut, linnut -albumin päätösraita Koko hela maailma on vitsikäs. Tosin suomalaisen miehen perinteisen uusavuttomuuden kautta tässäkin edetään.
MY SHARONA/KNACK (1979)
Kohta soivan illan viimeisen kappaleen tärkein melodinen koukku on käänteinen versio tuosta illan aloittaneesta Gimme Some Lovin’ -biisin riffistä. Säveltäjä-kitaristi Doug Fieger ihastui Sharona-nimiseen nuoreen naiseen. Fiegerin oli aivan pakko saada naisen huomio – ja mikäpä muu siihen auttaisi kuin ykköshitti. My Sharona-biisin jykevä rumpukomppi ja kitarariffi syntyivät 60-luvun brittiläisen popmusiikin inspiroimina ja tuloksena oli eräs tarttuvimmista voimapop-ralleista. Sharona Alperinista tulikin Fiegerin kihlattu ja hän päätyi jopa singlen kanteen tämä albumi kädessään. Parin tiet erosivat. Kun Fieger sairastui syöpään vuonna 2010, menestyvä kiinteistönvälittäjä Sharona Alperin oli eräs niistä harvoista, jotka pysyivät hänen rinnallaan ja kävivät tervehtimässä Fiegeriä hänen viimeisinä elinviikkoinaan. Vaikka rakkaus muuttaa muotoaan, se ei välttämättä koskaan katoa.