Newportia katolla

Tätä on nykyään vaikea uskoa, mutta 60- ja 70-luvuilla tupakka paloi koko ajan ja kaikkialla. Lähes kaikki polttivat; toiset koko ajan ketjussa, toiset vain silloin tällöin. Ystävistäni vain muutama kykeni vastustamaan kuningatar Nikotiinin viekottelevaa kutsua. […]

My Sweet Lord

Veli-Matin rivitalon saunaosaston remontin päättymistä me rakennusmiehet juhlimme perinteisin menoin. Tulin oppineeksi sellaisen peritotuuden, että melkein puolikkaan vodkapullon juoneen ei ole viisasta mennä pelaamaan jalkapalloa. Olin kaatunut turvalleni. Puolen naaman kokoinen ruhje ehti juuri parantua […]

Otsolahden rantaan fisustaa, 1/2

Legenda valtavasta ruutanasaalistani jäi elämään. Pyörähdimme monta kertaa ongella siinä Otsolahden venevalkaman viereisessä matalassa savisessa lahdenpohjukassa kalataikina käärittynä levinpaperiin. Taika oli kadonnut. Ruutanoita ei tullut eikä muutkaan kalaa. Ei taikinalla, ei madoilla, ei millään. Menetys […]

Autotauti

Enoni ei tyytynyt kuin saksalaiseen autoon. Rintamamiestalon remonttiin upposi kuitenkin niin paljon Suomen markkoja, että Länsi-Saksan sijaan auto tuli Itä-Saksasta. Sen merkki oli IFA. Se oli lyhenne, joka tuli saksankielisistä sanoista Industrievereinigung Volkseigener Fahrzeugwerke, suomeksi […]

Mellsten non-stop

Se, että jokin kaupunki on veden äärellä, ei automaattisesti tarkoita sitä, että tarjolla olisi runsaasti uimapaikkoja. Meren tai järvien läheisyys voi johtaa vettä janoavan suurteollisuuden pesiytymiseen niiden äärelle. Ennenaikaan tämä toi mukanaan myös saastuneita tai […]

Vallarit

– ’Iskä, mitä noi on?” Kysyy kahdeksanvuotias poikani. -”Ai missä?” Havahdun katsomaan. -”Tuolla puiden takana.” Sanoo Tari ja viittoilee takapihan metsikköön. -” Siellä on vallihaudat. Vallarit. Halutsä lähtee katsomaan? Se on aika pelottava paikka.” Innostun […]

Maailma pyörii

Ensimmäisen kaksipyöräisen fillarini merkkiä en muista. Lastenpyörä sen on täytynyt olla; sellainen, johon apupyörät on saatu kiinnitettyä ja sitten, vähän myöhemmin, irrotettua. Ensimmäiset askeleet – näin voinee sanoa, koska polkemaan uskaltauduin vasta käveltyäni pyörän kanssa […]

Rofe ja polde

”Puhdas selkä,vasta pesty.Kuka siihen ensiks pisti?” – ”Simo!” Heka arvaa väärin ja joutuu kirkonrotaksi. Hän jää ulko-ovisyvennykseen laskemaan nurkkaan kääntyneenä kolmeenkymmeneen. Muut pinkovat piiloihin. Mukana ovat melkein kaikki Menninkäisentien kerros- ja rivitalojen lapset. Nuorimmat leikkijät […]

Snadien kundien bräidäämistä

Muovisotilaat, koottavat, pikkuautot ja sarjakuvat: siinä olivat pikkupoikien elämän keskipisteet 60-luvun alussa ja vähän myöhemminkin. Elokuvat ja varsinkin televisio olivat harvinaista luksusta näihin jokapäiväisiin viihdykkeisiin verrattuina. Yleensä nuo neljä lapsuuden elementtiä olivat jatkuvassa moniajossa. Aku […]

Kino Tapiola

223 askelta on meidän oveltamme, Menninkäisentie 5C:n ensimmäisestä kerroksesta, Kino Tapiolan lippuluukulle: kerran laskin tuon etäisyyden. Portaat alas ulko-ovelle, ensin vähän matkaa suoraan, sitten heti käännös oikealle, mattojen tamppaustelineen ohi, Shell-huoltoaseman pihan poikki, elokuvateatterin sivun […]