60- ja 70-luvun ylivertainen kulkuneuvo oli fillari. Polkupyörällä pääsi nopeasti ja varmasti kaikkialle. Tapiolan puutarhakaupunki ei ollut mikään Helsingin kokoinen sokkeloinen kivikaupunki; eikä Tapiolan sisällä liikkumiseen linja-autoa kukaan tarvinnut. Kaukaisimmat paikat, ainakin Itäisessä asumalähiössä asuvan […]
223 pienen pojan askelta on meidän oveltamme, Menninkäisentie 5C:n ensimmäisestä kerroksesta, Kino Tapiolan lippuluukulle: kerran laskin tuon etäisyyden. Portaat alas ulko-ovelle, ensin vähän matkaa suoraan, sitten heti käännös oikealle, mattojen tamppaustelineen ohi, Shell-huoltoaseman pihan poikki, […]
60-luvun alussa Menninkäisentien joulupukki on harmaanuttu. Maailma on mustavalkoinen. Pienessä neliönmuotoisessa valokuvassa kameran linssi on tavoittanut keskimmäiseksi ison miehen, jolla on valkea parta. Joulu-ukon vaatteet ovat kauniisti harmaan eri sävyissä. Pukin sylissä istuu pikkupoika juhlatamineissa […]
Alussa Aarne Ervi loi Keskusaltaan. Tapiola oli lähes autio ja tyhjä. Kura ja sora peittivät kaiken, mutta puutarhakaupungin henki liikkui alueen yllä. Taivaisiin kurkottava, yli 40 metriä korkea Keskustorni ja sen juurelle levittäytyvä Tapiontori ovat […]
Ensimmäinen tie on asfalttia ja se vie ruotsinkieliseen päiväkotiin. Kulku kohti dagista käy hitaasti äidin kanssa käsikkäin. Rakennuksen edessä on suuri työmaakuoppa, joka pitää ylittää huojuvaa lankkusiltaa pitkin. Tartun äitini käteen molemmin käsin. Äärimmäiseen verkkauteen […]
Menninkäisentiehen ja Mäntyviitaan rajautuvan Tapiolan vanhan keskustan ja 1961 valmistuneen uuden, 13-kerroksisen Keskustornin välillä ei ollut oikein mitään. Tai olihan siellä joutomaata pikkupoikien leikkejä varten ja hiekkakuoppa, jossa isot pojat kävivät uimassa, kun eivät viitsineet […]
Laman kuristusotteen vihdoin hellittäessä, tuli 1993 mahdolliseksi jäädä palkalliselle vuorotteluvapaalle. Tartuin heti tilaisuuteen. Vaikka olimme selvinneet laman yli hyvin pienin vaurioin, taloudelliset tosiseikat kolmilapsisessa perheessä antoivat periksi vain kolmeksi kuukaudeksi. Olin 1990 saanut suoritettua valantehneen […]
”Costa Rica? Eikö se ole sellainen pieni banaanitasavalta jossain päin Keski-Amerikkaa?” naureskeli ystäväni ääneen lounastauolla, kun kerroin hänelle, että ISEP-opiskelijavaihto-ohjelman vuosittainen konferenssi pidetään ensi vuoden alkupuolella Costa Ricassa. Olin saanut ohjelman koordinoitivastuun muutama kuukausi aiemmin […]
Niin kuin monelle muullekin 50-luvun puolivälissä syntyneelle, tie aitoon mustaan bluesiin kulki valkoisten brittimuusikoiden viitoittamaa väylää pitkin. John Mayallin yleistä merkitystä ei voi liikaa korostaa ja erityisesti on aina mainittava se tärkein albumi: ”John Mayall […]
1970-luvun alussa ajokortin hankinta ei ollut mikään itsestäänselvyys. Monella Tapiolan Asuntoyhtiö Kolmirinteen tuttavaperheellä ei ollut autoa. Mihin sitä olisi edes tarvittu, kun Tapiolassa pääsi polkupyörällä minne tahansa – jos kävellä ei huvittanut? Lähes kaikki tarpeellinen […]
