Hellehuveja

On heinäkuun loppu 2018 Vääksyn Kesän mökkikylässä. Aurinko on paholainen, joka rankaisee ympäristöstään ja toisistaan piittaamattomia ihmisiä. Vaikka polttava päivä on jo kääntynyt iltaan, kuumuus kietoutuu kehoni ympärille kuin paksu turkki, jota en pysty riisumaan.

Vesijärven rantavesi on muuttunut vihertäväksi keitoksi. Harva uskaltautuu uimaan kuumaan leväpuuroon. Uimarannalla istutaan tiukasti suurten päivänvarjojen alla. Pienikin liike pois varjon suojasta on paha: demoni taivaalta iskee heti polttavat kyntensä punertavaan ihooni. 

Käyn vähän väliä tanssilavan viereisessä suihkussa. Annan jääkylmän veden valua päälleni niin kauan, että alan hytistä. Vaikka tiedän, että suihkun tuoma helpotus pyyhkiytyy pois jo kävelymatkalla takaisin mökille.

Rolf nukkuu sanaisen varjossa; mökin lattia ei ole tarpeeksi viileä. Koira murisee ja vinkuu unissaan. Käpälät heiluvat. Virtuaalijuoksu onkin ainoa sopiva liikuntamuoto tähän paahteeseen.

Älä herätä nukkuvaa koiraa…

Vihdoin iltakuuden aikaan mökki luo hitaasti suurenevan varjonsa pihanurmelle. Shortsit jalassa ilman paitaa hikoilevana raahaan lepotuolin armeliaaseen varjoon. Jos vielä jaksaisi käydä saunaksi muuttuneessa mökissä tekemässä jäillä täytetyn ison lasillisen geeteetä. Pakko jaksaa. Jokin kylmän huurteinen nautinto on nyt olemassaoloni ainoa päämäärä.

Säädän tuolin puoli-istuvaan asentoon ja otan pitkän hörpyn jumalaista nektaria. Rolf löntystelee luokseni rapsutuksia kerjäämään. Tunnen kuinka juoman kylmyys siirtyy koko ruumiiseeni. Asetan lasin varovasti maahan ja hengähdän syvään helpottuneena.

Havahdun nautintohorroksestani selkäni takaa kuuluvaan kolinaan. Käännyn hitaasti katsomaan. Naapurini on mökillään. Hänellä on saappaat jaloissaan. Paita tietysti, sen päällä paksu puuvillakankainen haalari. Ja käsineet, koska hän kaivaa lapiolla maata.

– Mitä ihmettä sä puuhaat tällaisella helvetillisellä helteellä?

– Laitan vain nää puuttuvat pihalaatat tähän mökin kuistin eteen.

Hän sanoo ja lähtee hakemaan uutta kottikärryllistä hiekkaa – käsineet käsissään…

Tyhjennän lasini, säädän tuolin makuuasentoon ja suljen silmäni. Ahdistaa. Tämä ilmasto ja naapurini.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *