Opettajatar Jäppisen kesäkodin kaikki asukkaat ovat kerääntyneet päätalon ruokasaliin. On heinäkuun lopun jokailtapäiväisen luonnonnäytelmän aika. Vain hetki sitten mustat pilvimassat olivat kaukana Vesijärven selällä. Muutamassa minuutissa […]
Vuoteen 2001 asti olimme vapaita siitä talvikauden huolesta, joka syntyy kesäasunnon omistamisesta. Tuon vuoden keväällä laitoimme osan Järvenpään asuntomme myynnistä saamistamme rahoista kiinni kesämökkiin. Jo edellisenä […]
”Lyö kovempaa! Iske kunnolla sillä kangella!” kehottaa vaimoni veli. Ja minähän lyö ja isken. Sentti sentiltä ujuttautuu kuusimetrinen painekyllästetty parru hallitunkeilla ylös nostetun jalasmökin alle. Puolentusinaa […]
Pyöräilemme Vallihautojen sivulla kulkevaa hiekkatietä. Toisen kesälomani ensimmäinen viikko on alkanut. Ilo koulun loppumisesta kuplii kummankin olemuksessa. Olen kerrankin polkaissut ylämäessä Hassanin ohi. Hän huutaa jotakin. […]
Asikkala on amatöörilintuharrastajan paratiisi: kaksi suurta järveä, harjut, metsät ja pellot luovat ainutlaatuisen ympäristön. Jos täällä ei jotain lajia havaitse, se ei todennäköisesti ole lentelemässä muuallakaan […]
Tapiolassa oli Silkkiniitty ja entisen kivimurskaamon maisemiin tehty pururata. Kurkisuontien opiskelija-asuntojen läheisyydessä sijaitsi metsikköön raivattu juoksurata. Järvenpään Terholassa juostiin ja hiihdettiin aluksi puolentoista kilometrin tynkäradalla, joka […]
Muovikiekko lähtee nelivuotiaan Onervan kädestä yllättävällä voimalla. Koira on ollut takapuoli täristen jo muutaman sekunnin valmiustilassa. Rolf säntää lyhyet jalat tiukasti tikittäen, matalaa haukkua röhkien frisbeen […]
On heinäkuun loppu 2018 Vääksyn Kesän mökkikylässä. Aurinko on paholainen, joka rankaisee ympäristöstään ja toisistaan piittaamattomia ihmisiä. Vaikka polttava päivä on jo kääntynyt iltaan, kuumuus kietoutuu […]
Tämä on ensimmäinen kirjoitelmani syksyllä 2019. Tapiola on vain johdannossa – tullakseen jo seurassa kertomuksessa kaiken keskipisteeksi. On kesäkuun alku vuonna 1964. Jo aamulla ilma väreilee […]
Heidi-vaimoni isällä, Vikellä, on aina ollut vene ja perämoottori: komeimmillaan virtaviivainen menopeli, työntövoimana 50-hevosvoimainen Mercury. 80-luvulla tällä veneellä tehtiin picnic-reissuja lähisaarille ja vedettiin hiihtäjää ristiin rastiin […]
