Hammaskeijo

Tämä on ensimmäinen kirjoitelmani syksyllä 2019. Tapiola on vain johdannossa – tullakseen jo seurassa kertomuksessa kaiken keskipisteeksi.

On kesäkuun alku vuonna 1964. Jo aamulla ilma väreilee lämpimänä ennustaen helteistä päivää. Kävelen hitaasti kohti Poutapolun viimeistä taloa, jonka kellarissa sijaitsee inkvisition salainen kudituskammio. Askeleeni lyhenee ja hidastuu mitä lähemmäs tulen määränpäätäni. Olen menossa kouluhammaslääkäriin. Kesälomalla.

Silkkiniityllä Pekka, Hassan, Heikki, Matti ja muutama Poutapolun kavereistani pelaavat jalkapalloa. Riemukkaat huudot ja potkujen tömähdykset tunkeutuvat sameaan tajuntaani. Ovisummerin surina hukuttaa kaikki kesäaamun äänet. Kun suljen oven takanani ja astun käytävän hämärään, kuulen vain sydämeni tihentyvät lyönnit.

Istun muoviselle penkille odotushuoneessa. Vastaanottohuoneesta kuuluu instrumenttien kalahduksia. Äänet ovat luonnottoman voimakkaita – kuin peltisankoa hakattaisiin vasaralla. Takapuoleni liimautuu kiinni penkin nahkeaan pintaan. Pissattaa. Tartun pöydällä lojuvaan kirjaan. Se on taru hammaspeikoista Möö ja Paa – ja Jussista, joka ei koskaan pessyt hampaitaan. Vastapäinen ovi aukeaa. Kirja putoaa kolahtaen lasiselle pöydälle.

– Robert, sinun vuorosi. Tämähän on viimeinen kerta tältä erää. Käy istumaan.
– Katsotaanpa. Tämä onkin niin pieni reikä ettemme tarvitse puudutusta… Suu auki! Oikein kunnolla.

Hammaslääkäri. Raita, Sven, valokuvaaja. Satakunnan Kansan kuva-arkisto

Sylki-imuri yrittää siemaista kieleni. Vanutupot oksettavat. Lääkärin sormet ovat paksut ja haisevat tupakalle. Pora vinkuu ja suihkii vettä kuin raivopäinen hirviö. Muutama sekunti ja terä löytää hermon. Viiltävä kipu täyttää tajuntani. Kehoni jännityy kaarelle. Ynisen tuskaisena. En saa henkeä. Poran terä tunkeutuu yhä syvemmälle. Hiki liimaa selkäni kiinni tuoliin. Koko pääni on valtava verestävä kuoppa, jota tuo peto raatelee.

Yhtäkkiä peto irrottaa hampaansa päästäni. Jotain poimitaan suustani ja sinne suihkutetaan vettä ja ilmaa. Pari vaimeaa kolahdusta ja almagaamimylly aloittaa helpottavan huminansa. Kidutus on päättynyt.

****************

– Heidi, onks meillä täällä mökillä Vademecumia. Mulla on ien ärtynyt.
– Katso sinne kaapin perälle. Kyllä sitä siellä on. Sä et kans löydä yhtään mitään! Eikö suuhygienisti sanonut ettei sitä pitäisi käyttää?
– Joo. Siinä on alkoholia. Ja yrttejä. Vademecum on perinteinen ruotsalainen hoito ienongelmiin. Ollut jo 125 vuotta. Pelkääköhän hygienisti, että kun tätä kurlaa aamulla, niin aamupäivällä ottaa heti muutaman tuopin olutta, päivällä laatikollisen punaviiniä, iltapäivällä ison pullon vodkaa ja illalla on jo heroiinikoukussa. Siis porttiteoriaa pikakurssina…

Pahan alku ja juuri…

– Ei auttanut Ruotsin kuninkaallisen hovin keino. Tää taitaa olla vihlomista. Toi sarkakujan pumpusta tuleva vesi on jääkylmää. Jos mä kokeilen tuota sun Elmexiäsi muutaman päivän.

– Roope, mitä sä teet?
– No, miltä näyttää? Desinfioin hammasta vodkalla. Nythän on iltapäivä.
– Ei muuten naurata.
– Särkee niin vietävästi. Buranaa on menny jo puoli purkkia. Kuussatasta. Mun täytyy huomenna soittaa hammashoitoon. Jos vaikka sais ajan alkuviikosta. Päivystykseen en edes pääse, kun auto sulla ja vietän mieluummin yön omassa sängyssä.

– Olitte soittaneet hoidontarpeen arviointiin. Minkälaista vaivaa teillä on?
– Niin kuin siihen vastaajaan selitin. Viisaudenhammas oikuttelee. Kovaa särkyä on ollut jo pari viikkoa ja Buranaa menee kuin pähkinöitä.
– Ensi viikon torstaina olisi kaksi aikaa. Käykö 14.15?
– Ai, se menee torstaille. Käy tietysti. Kiitos.

– Röntgenkuvassa ei näy mitään hälyyttävää. Näyttää siltä, että sinun purentasi on hieman muuttunut. Tuo vasen kutonen kun on poistettu, niin seiska ei saa tukea. Siihen olisi kannattanut laittaa implantti.
– Tiedän. Jäi laittamatta. 90-luvun ruuhkavuosina oli muitakin rahareikiä kuin hampaissa.
– Tämä korjaantuu, kun hiotaan tuota yläpuolen hammasta. Viikonlopun aikana pitäisi tilanteen parantua selkeästi. Kirjoitan sinulle varmuuden vuoksi antibioottikuurin reseptin. Aloita kuuri, jos särky jatkuu. Juurihoito on sitten se seuraava hoitokeino. Mutta luultavasti tämä hionta tepsii.
– Tämä oli helpoin hammaslääkärissä käyntini koskaan. Eiköhän se tällä hoidu. Kiitos kovasti. Odontologia on harpponut eteenpäin sitten kuusikymmentäluvun. Heido!

– Minkä takia sä olet noin ärtynyt? Paiskot tiskejä niin, että vesi roiskuu mun päälle!
– Anteeksi, Heidi. Hammas on aivan helvetin kipeä. Mun pakko aloittaa se kuuri ja yrittää saada uusi aika.

– Tiistai kello kahdeksan. Ilman muuta. Se on oikein sopiva. Kiitos!

– Taisin turhaan varata sen ajan. Hammasta ei särje ollenkaan. Pitäiskö se peruuttaa? Tai, no, kai se on parasta, että lääkäri tutkii tarvitseeko mitään tehdä. Ja tiedätsä, lonkkakivut on hävinneet. Olisko antibiootti auttanut. Se kuitenkin oli se lonkkanivelen bursiitti. Hyvä juttu, yksi lääke kahteen vaivaan!

– Kyllä juurihoito on nyt se ainoa mahdollisuus.
– Aga. Oogoo.
– Onko kielen reuna jo puutunut?
– Goo.
– Voi, voi. Tämä hammashan on kokonaan halki. Valitettavasti joudun poistamaan sen.
– Migä! Eigö migään muuga goi gehdä?

– Purkaa sitä sidetaitosta tarmokkaasti puoli tuntia. Tässä on hoitohjeet. Tänään ei kuumia ruokia eikä liikuntaa. Eikä saa purskutella.
– Oogoo. Onneg egän banaaneigga ja ugurtigga. Giigod.

– Mä arvasin, että tässä käy just samalla lailla niin kuin silloin 96, kun se ensimmäinen hammas poistettiin. Särky vaan pahenee ja haava vuotaa koko ajan. Jo kolmatta päivää. Ei auta muu kuin soittaa uusi aika. Helvetin helvetti!
– Kai se on parasta. Onhan sulla tuota hammassärkyä ollut jo melkein kuukauden.
– Tiedän. Elokuun voisi minun puolestani nimetä uudelleen. Miten olisi tuskakuu tai kipukuu?

– Terve. Joo. Tämä on tulehtunut. Olisi pitänyt purskutella.
– Go, gun migulle ganoddiin eddei daa.
– Hoitaja. Tämä poltetaan kiinni.
– Öög.
– Mitä muuten Tarille kuuluu? Me olimme samalla luokalla lukiossa. Kävin teillä monta kertaa. Ihailin sinun levykokoelmaasi ja niitä hienoja kaiuttimia. Tavattiinkin silloin, ehkä muistat? Minun nimeni on Keijo. Keijo Hammar. Terveisiä vaan Tarille. Eiköhän se ole jo puutunut.

One thought on “Hammaskeijo

  1. Tulee mieleen ajat Tammelan kansakoulun känsälässä, kun ensimmäisen kerra jouduin kouluhammaslääkäriin. Kun hammashoitaja oli tarkastanut hampaani, niin se otti jonkun ihmeellisen, jalkapolkimella hitaasti pyörivän poran esiin ja työnsi sen minun suuhuni, ensimmäisen ja viimeisen kerran. En avannut suutani siinä istunnossa ja äitini hälyytettiin työpaikalta koululle, puhumaan minut ympäri, mutta huonolla menestyksellä. Isäpuoli oli Fazerilla töissä, karkkia kaapit täynnä ja hampaitten kunto sen mukainen.
    Sinnittelin ilman hammaslääkäriä 60-luvun puoliväliin asti, mutta sitten oli pakko antaa periksi. Lasku, jonk äiti joutui maksamaan oli Solifer-mopon hintaluokkaa, jota en saannut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *