Dancing in the dark

Syksyn tenttikausi oli ohitse ja pankkikirjassa oli vain nostoja. Tilanne oli kestämätön. Italian opiskelijoiden kanssa bailatessani olin tutustunut aitoitalialaiseen Giancarloon, joka teki siivouskeikkoja Servi Systemsin leivissä. […]

Lomakusiainen

Minä muutan Koskelaan, Helsinkiin, pois Menninkäisentieltä, Tapiolasta, vihdoinkin. Enkä ole edes 27. Kuljetan tavaroitani laatikko kerrallaan vähitellen Antti Korpin tielle. Levykokoelmani siirtyy ensimmäisenä. Siinä onkin kova […]

Kissan peffa

Katselemme Menninkäisentie seiskan päiväkodin ikkunoita. Olemme toista päivää laitoksessa. Monta tuttua kaveria on aloittanut yhtä aikaa: Matti, Pekka, Heikki ja muutama muu, jonka tunnen ainakin ulkonäöltä. […]

Maailma pyörii

Liikkeellelähtö Ensimmäisen polkupyöräni merkkiä en muista. Lastenpyörä sen on täytynyt olla; sellainen, johon apupyörät on saatu kiinnitettyä ja sitten, vähän myöhemmin, irrotettua. Ensimmäiset askeleet – näin […]

Pökötti

Tänään on se päivä. Pyöräkilpailu Hagalund-Gäddvik. Suomeksi Tapiola-Haukilahti. Ja tietysti takaisin. Olen valmis, vaikken partiopoika olekaan. Eilinen päivä kului autotallissa pyörää huoltaessa. Uudenkarhea Peugeot lojui koko […]

Hanaholma horror

Betoninen viemäriputki on ahdas ja haisee epämääräisesti pahalle. Laskeudumme polvillemme. Putken pohjalle jäänyt vesi tunkeutuu heti housun polvien läpi. Selkäreput on riisuttava. Niitä voi vain työntää […]

Autotauti

Mercedes-Benz Cabriolet 220 A Enoni ei tyytynyt kuin saksalaiseen autoon. Rintamamiestalon remonttiin upposi kuitenkin niin paljon Suomen markkoja, että Länsi-Saksan sijaan auto tuli Itä-Saksasta. Sen merkki […]

Kloorin hajua

Menninkäisentiehen ja Mäntyviitaan rajautuvan Tapiolan vanhan keskustan ja 1961 valmistuneen uuden, 13-kerroksisen Keskustornin välillä ei ollut oikein mitään. Tai olihan siellä joutomaata pikkupoikien leikkejä varten ja […]

Varsasaareen ja kauemmas

Minua harmitti, ettei isäni koskaan hankkinut mahonkiveneeseensä tehokkaampaa perämoottoria. Evinruden luovuttamat 18 hevosvoimaa olivat hieman liian vähän liikuttamaan suurta ja painavaa venettä. Isäni selitys tietysti oli […]

Otsolahden rantaan fisustaa

Otsolahden rannalla Legenda valtavasta ruutanasaalistani jäi elämään. Pyörähdimme monta kertaa ongella siinä Otsolahden venevalkaman viereisessä matalassa savisessa lahdenpohjukassa kalataikina käärittynä levinpaperiin. Taika oli kadonnut. Ruutanoita eikä […]