Tänään on se päivä. Pyöräkilpailu Hagalund-Gäddvik. Suomeksi Tapiola-Haukilahti. Ja tietysti takaisin. Olen valmis, vaikken partiopoika olekaan. Eilinen päivä kului autotallissa pyörää huoltaessa. Uudenkarhea Peugeot lojui koko illan Hesarin päällä pyörät kohti kattoa. Öljy kiiltää ketjuissa. Tubeless-renkaat tuoksuvat vahvasti italialaiselta kulmilta: Vittoria – voittajan merkki. V-jarrun vaihtopalat on testattu; nyt saa sataa vaikka sen kuuluisan daamin takapuolesta, pitoa löytyy. Nahkainen banaanikypärä, vinyylishortsit, uusi Adidaksen keinokuitunen t-paita – joka ei vielä haise hieltä – Karhun kirkuvan vihreät tossut, tennissukat kolmella raidalla. Kaikki kasassa. Tankkaus on onnistunut. Eilen illalla maidon kera nautittujen korvapuustien hiilihydraatit pysyvät sisällä. Nestettä olen juonut niin, että pissattaa kuin vanhalla ukolla.
Meitä on kolmekymmentäkaksi. Mittailen kilpakumppaneita. Ei noista tyypeistä ole mihinkään. Kolmeen riviin. Miksi minä joudun taakse kolmanteen? Ei se mitään. Täältä on hyvä tarkkailla ja iskeä siinä pitkässä ylämäessä. Starttipistooli nousee. Laukaus.
Uusi tossu ei mahdukaan varvasrautaan. Hemmetti. Poljin ympäri. Ilman rautoja sitten. Kolmesataa metriä eroa jo. Spurtti lähtee nyt! 5, 6, 7… Kahdeksikko ei mene päälle. Ketju hankaa toista eturatasta. Säädin ne kyllä. Seiskalla mennään. Frekvenssi on parempi. Ei tule maitohapot heti reisiin. Juomaa pitää ottaa. Missäs se pullo on? Tyhjä teline. Jäikö se laukkuun? Maalissa ehtii sitten juomaan kuohujuomaa.
Pirun banaanipotta. Valuu silmille. Hiki valuu. Shortsit valuvat. Solki auki ja kypärä ojaan. Tuuli viilentää. Vinyylishortsit – kuka neuvoi ne laittamaan? Persus hikoaa. Nivus hankautuu. Uuden t-paidan niskalappu raapii. Janottaa! 500 metriä eroa. Ehdin vielä. Nyt tulee pitkä alamäki. Saatanan vaihde, mene päälle! Mene, mene! Ei, jumalauta. Vaijeri on poikki. Jarrua! Etujarru ei pidä. Mitäs sieltä irtosi? Jarrupalat. Pidä nyt! Ei ota takajarru vanteelle. Väärä kulma. Ei ole jarruja! Missä on ruohikkoa? Ei voi heittäytyä. Pakko painaa täysillä.
– Numero 32 ottaa joukkoa kiinni. Hurja on miehen vauhti. Tuohon mutkaan lyödään yleensä jarrua ja lujaa. Hän ei pelkää. Kovaa tulee takaa. Menee Pentti ”Pösö” Pöntiönkin ohi. Suoraan. Suoraan venevalkamaan. Väistää traktorin. Sinne meni. Kuulkaa, sinne meni. Mereen. Vilkuttaa vedessä. Kaikki on hyvin. Lähtee uimaan kohti Varsasaarta. Mitä on miehellä mielessä?
Vihdoin saaressa. Istun huussissa. Täällä on lämmin. Pimeä tulee pian. Sitten uin rantaan. Ei tästä ole kuin kymmenen kilometriä kävellen kotiin.
Tämä kertomus on julkaistu kirjassani “Tapiolan varjoissa” (Mediapinta 2020)
