Pieni opas Päijänteen vaarallisimmista eliöistä

Näiden alla olevien tyyppien välttäminen on erittäin suositeltavaa. Mutta useimmiten käy niin, että se ei ole mahdollista, koska järvi kuhisee näitä elukoita. Tämän oppaan tarkoitus auttaa sinua selviytymään edes jotenkuten kohdatessasi nämä Päijänteen kymmenen vaarallisinta vesieliötä. Jos tämän oppaan luettuasi olet kauhusta jäykkänä etkä missään nimessä halua enää virkistäytyä Päijänteen kirkkaissa vesissä, joko uiden tai veneillen, vika ei missään nimessä ole tekijöiden. LUKEMINEN VAIN OMALLA VASTUULLA!

Kirkuvanmyrkyllinen böbismeduusa (quirites venenata insanus gelata piscibus) on nimensä veroinen kavala matalissa vesissä lilluva inhotus. Se on täysin läpikuultava kunnes vahingossa tallaat se limaisen ruumiin päälle. Silloin se muuttuu kirjavaksi ja alkaa kirkua kamalalla äänellä samalla suihkuttaen päällesi sinertävää myrkkyä, joka saa koko kehosi syyhyämään niin pahasti, että saatat tulla hulluksi kutinasta. Vastamyrkkyä saa Asikkalan apteekista, mutta se on kallista ja huonosti säilyvää.

Terävähampainen papakala (acuta dentata papa piscis) on lähivesien viekkain vipeltäjä. Tässä kuvassa terävähampainen papakala on takertunut kalastajan verkkoon. Se onkin tämän pikkupirun lajityypillinen tapa hyökätä kalamiehen tai -naisen veneen kimppuun. Paattiin päästyään se alkaa rouskuttaa tuhtoa ja laitoja naskalinterävillä hampaillaan. Jos kaksi tai useampi papakalaa pääsee veneeseen, kannattaa venho hylätä välittömästi. Ainoa konsti häätää lasikuidulla herkutteleva hirviö on vetää tappi irti. Uppeluksissa olevaa venettä se ei viitsi jyrsiä, koska se ei pidä kostuneen lasikuidun mausta.

Nämä pienikokoiset (1-2 cm) kammotukset elävät jopa tuhannen yksilön parvissa. Kun tuollainen pistäväpiikkinen rääkkä (punctum lacessere) -joukkio ajautuu tuulen mukana mökkirantaasi, on parasta kerätä kimpsut ja kampsut kasaan, juosta suorinta tietä mökkiin, paiskata ovi perässä takalukkoon ja vetää verhot ikkunoiden eteen. Rääkät levittäytyvät koko rannan pituudelta ottamaan aurinkoa kitisten samalla viheliäisellä äänellä. Tuollaisen päälle astuminen turvottaa jalkasi elefantin jalan kokoiseksi. Pysy pois rannalta, kunnes parvi on ruskettunut tarpeeksi ja poistunut Päijänteen syvänteisiin viilentymään.

Pohjaansieppaava hölöpölö (imo rapientes ineptias) väijyy uhriaan jopa tuntikausia kärsivällisesti liikkumatta järven pohjassa – missäs muuallakaan. Sitten kun sopivan kokoinen uimari osuu sen kohdalle, se nousee kovalla nopeudella pintaan ja kietoo kärsäkkeensä uimaripolon jalkojen ympäri. Vahvoilla evillään se raastaa vastaan hangoittelevan kesäasukkaan kohti Päijänteen pohjaa. Kannattaa siksi pitää vyötäisillä nahkakotelossa terävää viidakkoveistä, jolla hölöpölön kärsät voi silpaista poikki. Ja sitten paeta minkä jäsenistä lähtee tartsankroolia rantaan. Valitettavasti kärsäkkeet kasvavat takaisin täyteen mittaan noin vuorokaudessa. Paras on siis vain pysyä pois vaara-alueilta, jotka toisinaan on merkitty asiaankuuluvin poijuin.

Kutittelijakielisellä dödöliskolla (lingua titillare dodo lacerta) on pitkä monihaarainen kieli, jolla se pyrkii kutittelemaan vedessä polskivia ihmisiä. Monet luulevat kielen kosketuksen olevan ahvenvitan tai muun järvenpohjan kasvin hipaisuja. Silloin on jo liian myöhäistä tehdä mitään. Kielestä irtoaa nöyhtää, joka leviää hetkessä uimarin koko keholle. Tällainen ihminen saattaa kieriskellä hekotellen vuoteessaan toista viikkoa ellei vieroitushoitoa aloiteta välittömästi. Tehokkain hoitomuoto on näyttää tauotta mustavalkoisia Kylli-täti piirtää ja kertoo -jaksoja.

Kukaan Päijänteessä uiva henkilö ei ole turvassa tältä ällötykseltä. Uimariahdistelija isohaisukala (piscis gravis odor nanti) on kookas, yököttävän pahanahajuinen rumilus, joka uiskentelee sinne sun tänne järvessä. Kun se äkkää uimarin, ryntää se tämän päälle nopein pyrstöniskuin. Isohaisukala kietoo niljakkaat ulokkeensa uhrinsa ympärille erittäen samalla kamalan pahanahajuista kuolaa. Tämän tehtyään se poistuu töräyttäen vielä lähtiessään peräpäästään löyhkäävää mustetta, joka värjää ihmispolon vihreäksi. Hyökkäyksen kohteeksi joutunutta henkilöä ei voi moneen viikkoon laskea sisätiloihin vaan hänen pitää odottaa ulkovajassa kunnes haju ja viherrys on haihtunut.

Miltä tuntuisi saada railakas korvapuusti molemmille poskille, kun olet hypännyt saunan löylyistä järveen vilvoittelemaan? Naamahuiskija äkänäkäämäkäärme (faciem ferientes acanacaama anguis) piilottelee saunalaiturin alla vaanien veteen pulahtavia saunojia. Muista erilleen joutunut henkilö on juuri sopiva kohde naamahuiskijalle. Se sitoo pitkällä pyrstöllään uhrin kädet kiinni tämän vartaloon antaen samalla raikuvia läimäyksiä henkilön molemmille poskille. Jos uhri kaikesta huolimatta yrittää irtautua käärmeen otteesta, se puree tätä nenään. Purema aiheuttaa nenän paisumisen moneksi viikoksi samanlaiseksi muodottomaksi möykyksi, joka Pekka Tiilikaisella oli vanhoilla päivillään. Tämä kyllä pilaa kenen tahansa lomanvieton.

Pienestä koostaan huolimatta tämä noin 5 mm pituinen otus lienee vaarallisin kaikista. Puolensentin kokoista pikku pakarapistäjää (minima clunes pungunt) on lähes mahdoton huomata. Tämä monen kymmenen yksilön parvessa operoiva eliö on todellakin nimensä veroinen. Se – tai siis ne, koska ne toimivat aina yhdessä – pistelee vedessä viihtyviä lomalaisia pakaraan. Aluksi viaton uhri epäilee hyttysen pistosta tai paarman puremaa. Kun henkilö raapii takapuoltaan pakarapistäjän myrkky leviää koko pyllyn alueelle aiheuttaen nopeasti paisuvan turvotuksen. Takapuolesta tulee samankokoinen tai jopa isompi kuin sometähtösillä eikä se mahdu mihinkään. Helpotusta tuo peppu paljaana kuljeskelu, mutta eihän takapuoli paljaana voi edes helteillä kauppaan tai kahvilaan mennä. Paras on siis pysyä kotona tai mökillä vatsallaan maaten ja odottaa turvotuksen laskemista. Siihen menee yleensä juuri kesäloman mittainen aika.

Päällepissivä taskurausku (caput defricatus urina piscis) on taskuun mahtuva pienikokoinen rausku, joka elää vain Päijänteessä. Rauskuille tyypilliseen tapaan se pystyy liitämään lyhyitä matkoja vedenpinnan yläpuolella. Tällä rauskulajilla on vain sellainen ikävä tapa, että loikatessaan veneen yli se suihkauttaa rakkonsa tyhjäksi. Taskurauskun pissa on kirkkaankeltaista ja silmiin joutuessaan se aiheuttaa väliaikaista sokeutumista. Näkö silmään palaa noin neljän viikon kuluessa, joka tarkoittaa sitä, että lomasi on jälleen pilalla.

Viimeinen otus oppaassamme ei suinkaan ole vähäisin, sillä viiltävä vihernenä (decans viridi nasum) on laajalti kauhua herättävä petokala. Sen tunnistaminen on helppoa, koska tällä elukalla on vihreä nenäntapainen nokka. Ikävä kyllä, jos pystyt tuon havainnon tekemään, pelisi on pelattu. Veneeseen tai laiturille nostettuna vihernenä alkaa sätkiä aivan hulluna. Koska sen evät ovat terävät kuin partaveitsi, silppuaa se kaiken tielleen osuvan oli se sitten kalaverkko, haavi tai vaikkapa ämpäri. Isoimmat yksilöt ovat tietojemme mukaan tehneet selvän jopa puisesta laiturista. Kannattaa siis hylätä kalastusvehkeesi siihen paikkaan, hypätä autoosi ja ajaa kaupunkiasuntoosi turvaan.