– Nonnii. Valmista tuli. Mää lähden täst kotio. Säähän pärjäät noitten terassin kaiteiden kanssa yksinkin?
– Pärjään. Nämä on sahattu mittoihin ja tolla sun Makitalla saa momentin sopivaksi.
– Katot vaan ettet vahingossa napsauta iskua päälle. Sillä menee toi valokateruuvi läpi vaikka kahesta laudasta. Heh!
Kourua vaille valmis
Kesäkuun puolen välin päivä on vääntymässä iltaan. Vaikka kello käy jo kuutta, riittää valoa ja lämpöä vielä moneksi tunniksi. Pate kerää muut työkalunsa pakkiin ja tekee lähtöä kotiinsa. Minä jään viimeistelemään kuistin remonttia. 2001 syksyllä kiireessä pystytetty rakennelma on jo pari vuotta kaivannut kunnostusta. Oikeastaan pitää puhua vanhan terassin purkamisesta ja kokonaan uuden rakentamisesta.
Vanhalla kuistilla oli pidettävä juomalaseista kiinni, jos joku hieman reippaammin askelsi paikalleen ruokapöydän ääreen. Kymmenen vuotta sitä keinutusta kuitenkin siedettiin. Nyt on kunnon työkalut ja kakskakkoset vaihdettu jykevämpään puutavaraan. Valokatekin on uusittu. Pystylaudat ovat vain koristeita. Niille riittää hieman kevyempi kiinnitys. Katteen laitosta yli jääneet ruuvit sopivat tähän hommaan oikein hyvin. Ruuvinväännin vinkaisee. Kateruuvin kanta jää kauniisti laudan pintaan.
– Oikea on momentti. Muista Pate se vesikourun haku. Rännimiehen auto on Vääksyn torilla vaan huomenna. Ota peräkärry mukaan niin ei tarvi tehdä mitään virityksiä kattotelineelle. Terve!
– Joo, joo. Huomiseen. Moro!
Katson lähes autiota hiekkarantaa
Saan laudat paikoilleen sopivasti ennen saunavuoron alkua. Voisi sitä huonomminkin lomapäivän viettää. Ropsautan vettä kiukaalle. Katselen saunan ikkunasta hiekkarannalla petankkia pelaavaa porukkaa. Kaljatölkit ovat piilossa pensaan juurella. Joku lähtee veneellä verkonlaskuun. Vielä on lomakylässä hiljaista. Enää uusi kouru paikoilleen ja kuisti on kuin uusi. Eikä vain kuin. Vanhasta ei jäänyt jäljelle kuin pystytolpat ja nekin hohtavat uutta valkoista pintaa. Sopivasti juhannukseksi valmista, niin kuin oli suunniteltukin.
– Ai, perhana. Unohdin kokonaan sen kourun. Noo, mää liikun kärryn kanssa Launeella puutavaraa hakemassa harva se päivä. Otetaas mitat tosta otsalaudasta, niin ei jää liian lyhyeks. Mitäs se näyttää? Kuus metrii. Otetaan viiskytä senttii pidempi niin vesi menee suoraan ojaan eikä niskaan. Heh! Ens viikolla viimestään.
Beige – värien kuningatar
Edellisen omistajan 80-luvun lopulla hankkima muovinen kouru on koottu kahdesta pätkästä ja väri on beige. Nyt kun kuisti on uudessa maalissa, rähjäisenbeessiä vesikourua ei kestä kukaan katsoa. Onneksi valkoista ulkomaalia jää purkin pohjalle. Pysyy se Pika-Teho muovissakin viikon tai pari. Aika hyvähän tuosta tuli. Jos ei tiedä niin ei huomaa. Jussiksi kuntoon. Se riittää.
Juhannus tulee ja menee. Patea ei näy eikä peräkärryä. Sateella kourun liitoskohta vuotaa ikävästi juuri kuistin portaille. Tiivistyssilikonilla saan sen ongelman väliaikaisesti poistettua. Olen heti juhannusviikon jälkeen lähettänyt tekstiviestin Patelle. Vastausta ei kuulu. Heinäkuun alussa saan vihdoin remonttimiehen linjan päähän. Juhannusta on tullut juhlittua ja sitten on ollut kiirettä kesämökin pystytyksessä Padasjoella. Mutta ensi viikolla pitäisi ehtiä. Ei ole unohtunut. Mitat ovat tallessa.
Kaikkeen tottuu
Viimeisellä lomaviikolla elokuun alussa havahdun tajuamaan ettei uuden kourun laitto ole edennyt mihinkään. Valkoiseksi maalattuun muovikouruun on silmä näköjään niin hyvin tottunut, että koko asia on painunut unohduksiin. Olkoon. Patella on remonttihommia ympäri Asikkalaa ja naapurikunnissakin. Kiireinen mies. Ehtiihän sen ensi kesänä. Vaimokin menee takaisin töihin ensi viikolla. Ei syyskesän viikonloppuja viitsi rakennustöihin käyttää. Silikonipaikkakin on hyvin pitänyt liitoskohdassa.
Kuulan katto
Kolme vuotta myöhemmin Pate on tekemässä toisen pikkumökkimme, Kuulan, kattoremonttia. Sitkeään muurahaisongelmaan haetaan lopullista ratkaisua katon uusimisella. Nurmikolle heitetyt vanhat eristevillat ovat täynnä muurahaisten munia ja muuta orgaanista roskaa. Ei mikään ihme, että raidilla ei ollut kuin hetkellinen vaikutus. Kouru tulee taas puheeksi. Peräkärry on juuri nyt huollossa: laakerivika. Mutta, kyllä, mitat ovat tallessa työkirjassa: 6,5 metriä. Asia hoituu heti, kun kärry on kunnossa, vannoo Pate. Kattotyö valmistuu aikataulun mukaan. Remonttimies saa palkkansa ja me vakuutuksen, että kouru kiinnikkeineen hankintaan ensi tilassa.
Muutama vuosi myöhemmin
Vuonna 2019 se viisi vuotta aiemmin uuden katon saanut Kaljakujan pikkumökki myydään pois, mutta kahden mökin loukussa olomme jatkuu. Alkuperäisen Koivupolun hankinnan takana oleva vaimoni siskon mökki, Koivupolku vitonen, siirtyy meidän omistukseemme. Hetkeksi. Sitten sekin myydään.
Vesansalo kutsuu
Olemme tehneet lennossa kaupat Vesansalossa sijaitsevasta isommasta ja hieman syrjäisemmästä kesäasunnosta: kaksi vuotta vireillä ollut äärimmäisen epävarma ostokuvio selkeneekin yhtäkkiä. Niinpä myös Koivupolun mökki laitetaan myyntiin. Ei mitään suurisuuntaista ilmoittelua, vain yksi A-vitonen värikuvalla yhteistilan ilmoitustaululla. Pari yhteydenottoa tulee heti.
Rännimies
Kesä on jo ehtinyt elokuulle, kun ränsistynyt muovinen kouru alkaa pistää pahasti silmään. Rännimiehen pakettiauto vierailee lomakylässä juuri sinä viikonloppuna, kun olemme Rovaniemen reissussa – totta kai. Tuon huonon uutisen kuulen, kun kyselen milloin luvattu tarvikemyynti kylällä tapahtuu. Mökki on saatava nopeasti myyntikuntoon. Ensimmäinen näyttö on ensi viikon sunnuntaina. Kouru on haettava vaikka käsissä kantaen torilta. Joitakin asioita kannattaa jupista ääneen. Jari tietää kertoa:
– Onhan tuolla vajassa melkein seitsemänmetrinen valkoinen alumiinikouru. Taisi jäädä käyttämättä päärakennuksen korjaustöissä. Kiinnikkeet puuttuu, mutta niitä saat vaikka Rautanetin myymälästä. Niin, ja onhan se rännimies ensi perjantaina taas torilla. Halvempia ne sillä kaverilla on.
– Kun nyt rahasta puhutaan, niin mitäs se vajassa oleva kouru maksaa?
– No, jos haluat jotain maksaa, niin laita vaikka pari kymppiä huvitoimikunnan tilille.
Vajassa tosiaan on uudenveroinen valkoinen kouru. Hieman kolhuja saaneen päädyn saa helposti piiloon. Kannan rännin saman tien mökin pihalle ennen kuin kukaan tulee toisiin ajatuksiin. Perjantaina saan kyydin torille kyläpäällikkö Villen Mersussa. Kiinnikkeet tekevät toisen kaksikymppisen. Ja oma työ ei maksa kuin pari tölkkiä olutta. Hep! Nyt se muoviritsa lähtee lopullisesti. Sorkkaraudan kärkeä hieman puoliksi irronneiden kiinnikkeiden alle ja koko roska irtoaa helposti kahtena palana.
Maaninen remonttimies
Niin kuin näissä hommissa taitaa olla sääntönä muutakin korjattavaa löytyy. Otsalauta on keskeltä mädäntynyt fuskaavan sauman takaa. Lisää töitä sorkkaraudalle: vanha otsalauta rusahtelee irti puolen metrin paloina. Onneksi puuosat sen takana ovat terveitä. Seitsenmetrinen vajaakanttinen lauta – vajan perukoilta sekin – raahautuu mökin pihalle. Metri pois käsisahalla ja maalia pintaan. Vesiohenteinen ulkomaali kuivaa kuumana kesäpäivänä reilussa tunnissa. Mallaan kiinnikkeet paikoilleen samalla kun ensimmäinen pinta kuivuu. Toisen pinnan sujautan rullalla valmiiksi vartissa.
Koko puuha päätökseen yhden päivän aikana – se on tavoite. Tunnistan tämän luonteenpiirteen itsessäni helposti: ärsyyntyminen omaan saamattomuuteen on erinomainen motivaattori ja kelvollista jälkeä syntyy nopeasti. Sisäinen työsäätimeni on asennossa: maaninen. Nyt pitää myös käyttää päätä – jos ei muuten niin ainakin asennustukena.
Lauantai-illalla vaimoni palaa Urajärven opastöistä keskelle työmaata. Onkin juuri sopiva hetki ruuvata kouru paikoilleen. Olen jo jonkin aikaa seissyt pihalla liimapuristimia kourissani pyöritellen ja paikalleen asennettua otsalautaa mulkoillen. Puristinvirityksiä ei nyt tarvitsekaan tehdä, kun paikalle saapuu ihmistyövoimaa. Tunti myöhemmin kaikki on valmista. Huomenna sopii mökin katsojan tulla.
Myyntiponnistuksia
Potentiaalinen ostajaperhe ystävineen tuleekin paikalle, mutta mitään ei sovita. Toinenkin porukka käy tutkimassa myyntikohdetta – laihoin tuloksin. Saapuu lokakuu ja syksyn sateet.
Marraskuussa Vesansalon uuden mökin, Simeonin, ikkunaremotti valmistuu sovitusti. Joulukuun lopulla sataa puoli metriä lunta. Koivun myyntiponnistukset jäävät yhteen puolikkaaseen A-neloseen mökkikylän yhteistilan, Monikon, ilmoitustaululla. Tuuriahan on kahdenlaista, sanotaan. Meille käy se hyvä tuuri, kun Heidin joogatuttava ottaa yllättäen yhteyttä ja on innokas näkemään mökin ja alueen.
Hyvästi Vääksyn Kesä!
– Roope, Milla soitti. Tulevat nyt lauantaina mökkiä katsomaan. Lunta on aika paljon.
– Joo, mä tiedän. Käydään perjantaina lapioimassa poluntapainen. Koira-aitauksen porttikin pitää saada auki. Siinä on vähän enemmän kaivamista. Samalla nähdään onko kouru kestänyt koronatalven kourissa…
Hyvin oli kouru kestänyt. Mökkikaupat syntyvät huhtikuun 17. päivä. Jää hyvästi Vääksyn Kesä.
