Artturin avaruusraketti

Monta ajastaikaa on vierähtänyt Artturin ja Lispetin vedenalaisesta seikkailusta. Kaksostytöt Taika ja Tiuku käyvät jo toista vuotta valtakunnan pääkaupungin keskustan alakoulua. Vaikka tytöt ovat kuninkaallista syntyperää, on heidän vanhempiensa mielestä hyvä, että tytöt eivät eristäydy yhteisestä kansasta yksityisopetuksessa kuninkaanlinnassa. Aina on näet vaarana, että aatelisten vanhempien jälkikasvu saa päähänsä joitain harhakuvitelmia ylemmyydestä ja paremmuudesta. Tyttöjen koulu sujuu erinomaisesti. Erityistä lahjakkuutta he osoittavat matemaattisissa ja luonnontieteellisissä aineissa. Lispetti-kuningatar suuntaa loppumattoman energiansa hovin asioiden hoitoon ja valtakunnan hyvään hallintoon. Kuningas Artturia ei politiikka eikä hovin kiemurat kiinnosta. Hän kyllä vastentahtoisesti esiintyy vaimonsa rinnalla kaiken maailman avajaisissa ja sulkijaisissa, mutta muuten hän omistautuu harrastuksilleen.

Kuninkaanlinna on valtava kompleksi: makuuhuoneita, saleja, varastoja, pihoja ja muita tiloja oli niin paljon, ettei kukaan ole täysin selvillä niiden määrästä. Eräänä jouluaattona oli hovipoika lähetetty hakemaan lisää luumuvanukasta joulupöytään. Sitä noutaessaan hän oli eksynyt linnan sokkeloisilla käytävillä. Ruokasalissa kaikuvassa aattohälinässä ei kukaan osannut yhtä palvelijaa kaivata. Kymmenen vuotta myöhemmin poika – silloin jo aikuinen mies – oli löytynyt itäisen siiven nurkkahuoneesta. Hän oli kyllä löytänyt vanukasvaraston, mutta ei sieltä takaisin juhlasaliin. Vuosikymmenen vanukkailla elänyt hovipoika oli paisunut niin suureksi, että saadakseen hänet ihmisten ilmoille oli linnan muuria purettava monen metrin matkalta. Viimein haarukkatrukki sai nostettua yli 200-kiloisen palvelijan pois ahtaaksi käyneestä varastohuoneesta.

Tämä insidentti myös selittää sen, ettei kukaan ole tarkkaan selvillä mitä Artturi-kuningas itsekseen puuhailee linnan eteläosan tornin avarassa askarteluhuoneessa. Huoneesta kuuluvat räminät, kolinat ja surinat hukkuvat helposti suuren linnan yleiseen metakkaan. Lispetti on välillä ihmetellyt, mihin kuningas livahtaa heti vapauduttuaan protokollan vaatimista velvollisuuksista. Kuningatar on kuitenkin niin kiireinen, ettei hän ehdi tuhlaamaan enempää aikaa miehensä menemisiä selvittääkseen.

Niinpä onkin melkoinen yllätys, kun Artturi kerran öljyisiä käsiään trasselitukkoon pyyhkien istuu illallispöytään ja ilmoittaa soppaa syödessään rakentaneensa avaruusraketin. Häkeltynyt Lispetti vetäisee siskonmakkaran väärään kurkkuun. Yskien ja kakoen hän kähisee:

– “Köh! Örk! Minkä sinä hupsu olet nyt mennyt rakentelemaan?”

– “A-v-a-ru-u-s-raketin. Jep. Se on nyt valmis neitsytlentoonsa.” Vastaa Artturi, ilmeenkään värähtämättä ja lusikoi keittoa kitusiinsa raskaan työn antamalla hyvällä ruokahalulla.

– “Mistä sinä olet saanut materiaalin rakettiin? Hovin kirjanpidossa ei näy mitään hankintoja, jotka viittaisivat tuollaiseen suureen rakennusprojektiin.” Ihmettelee punehtunut Lispetti ja pyyhkii pöydälle roiskunutta keittoa.

– “Arvasin, että sinun kauniit ja tarkat silmäsi huomaisivat hintavat hankinnat. Minäpä purin sähkökäyttöiset sukellusveneet osiksi. Niitähän ei enää tarvita, kun noitakalan jengi on hoideltu sopaksi (ks. Artturin ja Lispetin vedenalainen seikkailu). Sukelluslaivoissahan on suurin piirtein samaa teknologiaa kuin avaruuslaivoissa.” Selittää Artturi, röyhtäisee lujasti ja jatkaa. “Tule, Lissu, katsomaan niin tiedät. Tulkaa tytöt mukaan, niin näette mitä isi on puuhaillut! ”

Yhdessä kuninkaallinen perhe kulkee kilometrikaupalla linnan käytäviä, saapuen viimein eteläiseen osaan linnaa. Sen suuressa tornissa sijaitsee tilava askarteluhuone. Huoneen keskellä kohoaa kohti tornin huippua kolmen suuren siiven varassa Artturin omin käsin kyhäämä avaruusraketti. Alus on maalattu kauttaaltaan, vaaleanpunainen ja violetti väri vaihdellen, ruudulliseksi. Se kylkeen on kirjoitettu koirankokoisin kirjaimin Artturin kauniilla käsialalla aluksen nimi: Super-Tipsu. Lispetti kiertää monta kierrosta ympäri rakettia hivellen raketin teräksistä pintaa, käännellen siivekkeitä ja potkien – varovasti – siipiä, joiden varassa alus lepää. Taika ja Tiuku kulkevat äitinsä perässä tehden juuri samat liikkeet kuin kuningatar supatellen ja kikattaen keskenään.

– “Hyvältähän tämä näyttää. Mistä sinä sait piirustukset? Minusta tämä on hieman tutunoloinen vekotin…” Lispetti sanoo, katsoen Artturia syrjäsilmällä.

– “Näistä.” Sanoo Artturi ja ojentaa Lispetille öljyn tahrimat, repaleiseksi kuluneet kirjat: Tintin seikkailut, osat Päämääränä Kuu ja Kuun kamaralla.

– “Noista? Nehän ovat sarjakuvakirjoja, Arttu! Mielikuvituksen tuotetta. Ei Tintti oikeasti kuussa käynyt.” Hermostuu Lispetti.

– “Onko noin? No, tällä aiomme käydä. Ja hieman kauempanakin. Mitä sanoisit etelänlomasta Venuksella. Siellä on kuulemma tosi lämmintä näin sydäntalvellakin.” Inttää Artturi ja kiristelee muun tekemisen puutteessa siipien muttereita jakoavaimella.

– “Juu, on siellä. 500 astetta. Senkin pölvästi. Se on yksi tulinen pallo koko planeetta.” Sanoo Lissu ja vilkuilee miestään kuin vähä-älyistä.

– “No, entäs sitten Jupiter? Siellä on ainakin tilaa vaikka koko perheelle.” Inttää Artturi kiillottaen vaivihkaa avaruusaluksen siipiä.

– “Tilaa on. Sehän on 1300 kertaa isompi kuin maapallo. Yksi pikkuinen ongelma siellä vain on. Kyseinen planeetta on oikeastaan pelkkää vetyä. Jupiter taas on jättikokoinen kaasupallo, rakkaani.” Sanoo Lispetti ja katsoo hieman säälien yhä hermostuneempaa kuningasta. Mutta lisää sitten: “Jos tämä nyt yleensä lentää, niin voimmehan me tehdä pienen kierroksen ihan vain lähiavaruudessa…”

Artturi saa selvästi uutta virtaa Lispetin rohkaisevista sanoista. Kädet viuhtoen hän esittelee Super-Tipsun ominaisuuksia perheelleen. Raketin polttoaineen Arttu on keksinyt sattuman kaupalla. Poksahtaneen Öglöböglö-vanukashirviön vaahto osoittautui laboratoriokokeissa paitsi erinomaiseksi kasvovoiteeksi myös erittäin tehokkaaksi polttoaineeksi. Sen etuna on myös kiinteähkö olomuoto, joka helpottaa sen kuljetusta aluksen säiliöissä sekä sen käyttöä rakettimoottoreissa.

– “Tytöillä on hieman yskää ja nenä tukossa. On parempi, että he jäävät kotiin.” Ehdottaa Lispetti, mutta tytöt protestoivat äänekkäästi ja katsovat anovasti kumpaankin vanhempaansa.

– “Me haluamme mukaan! Me ollaan ihan terveitä.“ Ilmoittavat Taika ja Tiuku yhteen ääneen ja vilkuilevat nauraen toisiinsa.

– “Ei pikku nuha ole mikään este. Totta kai te pääsette! Isi-kunkku on tehnyt teillekin lämpimät avaruuspuvut, joten ei huolta.” Virkkaa Artturi, iskee silmää ja avaa verstaan vaatekaapin, jossa riippuu neljä pukua valmiina: musta Lispetille, pinkki Artturille ja violetit tyttärille. Hyllyltä hän kurottaa ottamaan kypärät joiden värimaailma on vastaava. Myös happilaitteet  sointuvat tyylillisesti kokonaisuuteen. Artturi esittelee pukuja perheelleen: “Sukelluspuku ei paljon muokkausta tarvinnut. Se kestää kovan paineen ja happilaitteet antavat yli tunniksi hengitysilmaa Näillä pääsemme retkeilemään aluksen ulkopuolelle.”

Hieman epäröiden Lispetti sonnustautuu avaruuspukuun. Tytöt sen sijaan ovat innoissaan ja heti valmiina, kun Artturi painaa kaukosäätimen nappulaa, jolloin Super-Tipsun kyljessä oleva oviaukko surahtaa auki ja metalliset portaat kolahtavat esiin. Lispetti on myönteisesti yllättynyt raketin sisätiloista. Kaikki on siistiä – ja vaaleanpunaista. Kojelaudan keskellä on kukkaruukku, jossa on suuri kosmoskukka, sekin tietysti pinkki.

– ”Kosmoskukka sopii avaruusaluksen eetokseen, vai mitä Lissu?” Kysyy Artturi ja räplää kojelaudan säätimiä.

– ”Kieltämättä, Arttu. Mutta miten olet ajatellut saada Super-Tipsun ulos tornista?” Ihmettelee Lispetti ja varmistaa tyttöjen turvavöiden kiinnityksen ennen kuin loksauttaa oman vyönsä lukkoon.

Artturi ei virka mitään, katsoo vain ovelasti kuningattareen päin ja painaa toista nappulaa kaukosäätimessä. Silloin linnan tornin katto liukuu kumeasti jytisten syrjään ja teräksiset seinät ympäröivät kirskuen avaruusaluksen. Kypärien kuulokkeet rapisevat, kun Artturi kytkee viestityslaitteiston toimimaan. Kohta niistä kuuluukin Artturin iloinen, jännityksestä kimeä ääni.

– ”Tällainen torni on kuin ohjussiilo. Aivan kuin tehty raketin laukaisualustaksi. Tsum-tsum! Seppä ja timpuri kyllä hieman jeesasivat tässä hommassa. Hih-heijaa! Kypärät päähän Lissu ja tytöt! Nyt lähdetään!” Huudahtaa Artturi ja nykäisee vaihdenupin Drive-asentoon ja huudahtaa. “Lispetti! Pidä kiinni kukasta! Kohta poksahtaa!”

Samassa hirmuinen jyrinä ja savu täyttävät tornin sisuksen. Super-Tipsu vaappuu ja värisee, horjuu ja tärisee. Kuuluu vain pehmeä jymähdys ja avaruusalus sinkoutuu ulos tornista paksu savuvana perässään koko hoviväen hurratessa lumisella linnan pihalla. Kuningas on nimittäin antanut koko palveluskunnalle vapaapäivän suuren tapauksen kunniaksi varmana siitä, että ensilento onnistuu.

Avaruusaluksen värinä tasoittuu kun se nousee pilvipeitteen yläpuolelle ja suuntaa nokka kohisten yhä ylemmäs ilmakehään. Alus kiihdyttää vauhdin huippuunsa, kun Artturi vääntää kaasuvivusta lisää tehoa, sillä kohta Super-Tipsu on kiivennyt maailman katolle ja irtautuu Maan painovoimasta.

– ”Kymppitonni menee rikki just nyt!” Hihkuu Artturi mikrofoniin. “Isi-kunkku avaa ikkunaluukut, noin!”.

Alus vavahtaa vaisusti ja samassa Super-Tipsu kääntyy vaakalentoon. Rakettimoottorit kytkeytyvät pois päältä. Avaruusalus liukuu ylväästi kiertoradallaan maapallon ympäri. Avoimista ikkunoista Lispetti, Artturi ja tytöt ihailevat sinistä planeettaa, Maata.

– ”Olet sinä aika velho!” Myöntää Lispettikin katsoessaan ulos ikkunasta. “Kuka muuten teki kaikki laskelmat lentoa varten? Sinä et ole kovin hyvä tekemään laskutoimituksia, fysiikasta puhumattakaan.”

– “Ööh, tuota… Tytöt vähän auttoivat. Ovat niin taitavia matikassa ja fyssassa. Tässä on lennon kaikki vaiheet piirretty vahaliiduilla aakolmoselle.” Sanoo Arttu ja levittää tyttöjen tekemän ison piirustuksen kojelaudalle ja tökkää sormensa kutakuinkin kuvan keskelle.”Olemme juuri tällä hetkellä tuossa vaiheessa. Pian onkin kuulkaa avaruuskävelyn aika! Otetaan eväät reppuun ja levitetään avaruushuopa jonkin suuren satelliitin selkään.”

Artturi painaa raketin jarrupoljinta ja vienosti vaappuen Super-Tipsu pysähtyy kookkaan satelliitin vierelle. Kuningas kytkee pukunsa happilaitteen päälle ja kiepsauttaa itsensä poistumisluukun kautta ulos avaruuteen. Kiskoen turvavaijeria perässään hän ankkuroi aluksen satelliitin peräkoukkuun. Avaruushuopa on pian levitetty ja happiteltta koottu. Palatessaan alukselle hän vielä pyöräyttää saapumisajan Super-Tipsun parkkikiekkoon. Eihän sitä koskaan tiedä minkälaiset liikennesäännöt avaruudessa tarkkaan ottaen on… Nyt onkin kaikki valmista avaruuspiknikille.

Paineistettu teltta, joka on kytketty Super-Tipsun happijärjestelmään, on valmistettu vahvasta läpinäkyvästä muovista, jotta siinä eväitä syödessään voi kuninkaallinen perhe ihailla ohi sujahtavia meteoriittejä, asteroideja ja komeettoja. Eväinä on joulupöydästä ylijääneitä ruokia, sillä Lispetti on tarkka taloudenpitäjä, joka ei kärsi katsoa hyvää ruokaa poisheitettävän. Jälkiruokana on luumuvanukasta. Artturi vaan ei ole minkään vanukkaan ystävä. Niinpä hän kuningattaren katsoessa muualle piilottaa oman annoksensa koloon, jonka avaruusromu on nirhaissut satelliitin kylkeen.

Kenttälounaan syötyään perhe lyö teltan kasaan, pyörittää avaruushuovan rullalle ja vie roskansa mukanaan Super-Tipsun täysautomaattiseen jätteiden lajittelukeskukseen. Koska polttoainetta on vielä runsaasti jäljellä, päättää Artturi tehdä vielä yhden kierroksen maapallon ympäri.

Matkanteko sujuu hyvin kunnes kierros Maan ympäri on täyttymässä ja Super-Tipsu kääntymässä paluulennolle. Avaruusaluksen ikkunoista matkalaiset näkevät kauhukseen, että satelliitti, jolla piknik nautittiin on muuttanut muotoaan. Se on muuttunut valtavaksi mutanttivanukkaaksi, jonka kilometrien pituiset tahmaiset lonkerot tarttuvat saman tien Super-Tipsuun vetäen sitä vääjäämättä kohti sykkivää mustaa aukkoa keskellä massiivista limaörkkiä.

– “Minulla on paha aavistus, mikä tämän on aiheuttanut.” Sanoo Lispetti ja katsoo tuimasti Artturiin, joka yrittää hädissään saada peruutusvaihdetta silmään. “Sinä jätit taas vanukkaan syömättä, senkin salakavala hulttio!

Aivan oikein Lispetti aavistaa tilanteen juurisyyn. Saatuaan ravitsevaa ruokaa satelliitin pinnalla uinuneet avaruuspölyn idut ovat nyt kasvaneet pikavauhtia täyteen mittaansa ja muodostaneet kaiken nielevän mustan aukon keskelle tuota avaruudessa leijuvaa luumunruskeaa vanukassaareketta.

– “Mites suu nyt pannaan, herra kunkku?” Irvistää kuningatar ja pitelee kiinni kojelaudan kukkaruukusta.

Artturi hikoilee avaruuspuvussaan ja hipelöi paniikissa kojelaudan namikoita. Ennen kuin hän ehtii sanoa tai tehdä yhtään mitään, on tytöillä ehdotus valmiina.

– “Me opimme tämän koulussa! Avaruusörkillä ei ole vastustuskykyä Maan viruksia vastaan.” Sanovat tytöt yhteen ääneen ja niistävät kumpikin aimo klöntin viruksia kuhisevaa tavaraa nenäliinoihin. “Nämä kun ammut torpedoluukusta limahirviön nokkaan, niin eiköhän se sillä asetu.”

Artturi tekee työtä käskettyä. Tyttöjen käytetyt nenäliinat tungetaan torpedon taistelukärkeen. Merkin saatuaan Lispetti työntää rivakasti laukaisukahvan eteen. Ammus mäjähtää keskelle mutanttivanukkaan nokkaa. Ensimmäiseksi avaruusörkiltä pääsee valtaisa aivastus, joka onnekkaasti lennättää Super-Tipsun lonkeroiden ulottumattomiin. Aivastelusarjan jälkeen musta aukko saa karmean yskänkohtauksen; köhii, kakoo, hinkuu ja vinkuu. Yskä levittää valtaisat materia-aallot pitkin tapahtumahorisonttia suoraan mustan aukon ytimeen. Se pulputtaa ja kurnuttaa, mutta sitkeä avaruuslima tukkii sen purkautumisaukon, jolloin koko jättikokoinen niljake räjähtää miljooniksi ruskeiksi riekaleiksi.

“No, huh! Se oli tipalla.” Huokaisee Artturi ja pyyhkii huuruun mennyttä kypärän visiiriä avaruuspuvun hihaan.

“Niin oli, senkin tomppeli! Ilman tyttöjen neuvokkuutta meistä olisi tullut jälkiruokaa. Nyt heti kotiin suorinta tietä. Tytöillä on vielä läksyt tekemättä.” Toruu helpottunut Lispetti miestään.” Annapas se ohjauspyörä minulle, ettei tule enää muita mutkia matkaan.”

Paluulento sujuu kommelluksitta. Lispetin taitavasti ohjaamana Super-Tipsu lasketuu pehmeästi kuninkaanlinnan viereiselle niitylle. Tytöt ehtivät hyvin läksykirjojensa ääreen. Illalla, kun valoja ollaan jo linnan monista saleista sammuttamassa, alkaa kuulua outoa rapinaa. Kuningasperhe ja koko linnanväki ryntäävät ulos ihmettelemään ainutlaatuista luonnonilmiötä: taivaalta sataa luumutummasuklaakonvehteja. Kun tiedemiehet myöhemmin selvittävät konvehtien alkuperän, käy ilmi, että luumuvanukasörkin riekaleet olivat ilmakehään tunkeutuessaan paistuneet maukkaiksi suklaapalleroiksi.

Konvehtisade ryöppyää koko valtakunnan alueelle. Kiitolliset asukkaat keräävät ne talteen. Niin suuri määrä näitä herkullisia ja hyvin säilyviä suklaakuulia saadaan kerättyä, että niitä riittää myös vientiin. Runsaat vientitulot “Arttu-kunkun lähiavaruuden luomuisista luumusuklaapalloista” osaltaan tasapainottavat valtakunnan vuosibudjettia oikein kivasti. Näin saa Artturin, Lispetin ja tyttöjen avaruusseikkailu onnellisen lopun lisäksi vielä aikaan sen, että Artturille myönnetään valtion vienninedistämispalkinto ja kuningattaren kunniamerkki, jossa on suklaapallo liekehtivällä taustalla.

Kuvitus: Onerva ja Vieno Ramberg Valokuvat: Robert Rambergin kotiarkisto ja Wikipedia