Ägäbysin ja Tollon Suomi-seikkailu

Tämä kertomus on tehty yhteistyössä Onervan, Vienon ja Kärtyn kanssa henäkuussa 2022 Vesansalon mökillä.

Kuten muistamme edellisestä tarinasta Ägäbys Skorpioni ja muut viidakon eläimet olivat viettäneet riemukkaat juhlat, joissa illan yllätysesiintyjä oli paikalle lennätetty Joraava Okela Suomesta. Okela oli pitänyt kemuissa niin hauskaa, että palattuaan kotimaahansa hän ikävöi kovasti trooppisia tovereitaan. Mutta eihän Elvistä imitoivan jyrsijän keikkaliksoilla ollut mitenkään mahdollista kutsua uusia, kaukana viidakossa asuvia, kavereita lomalle Suomeen.

Joraava Okela saa perinnön

Joraava oli jo vaipumassa epätoivon alhoon ja murheen mutakuoppaan, kun hänen pesänpuunsa postiluukku kolahti. Kirjekyyhky Gunnar oli jakanut kaiken roskapostin joukossa yhden oikean kirjeenkin. Hienolla sinetillä suljetun kirjekuoren oli lähettänyt pähkinävoimiljonäärin asianajaja. Kuultuaan, että Okela rakasti hänen yhtiönsä maapähkinätuotteita, oli tehtailija testamentissaan määrännyt oravalle paitsi 1500 kiloa parasta maapähkinävoita myös miljoonakaksisataakolmekymmentäneljätuhatta viisisataakuusikymmentäseitsemän euroa ja kahdeksankymmentäyhdeksän senttiä rahaa käytettäväksi johonkin hyvään ja iloa tuottavaan tarkoitukseen. Kirjeen luettuaan Joraava tärisi niin onnessaan, että esiintymisasun lameet pöllysivät ja paljetit paukkuivat irti. Nythän Okela voisi toteuttaa unelmansa köijätä koko viidakkojengi Suomeen!

Hätä keinot keksii

Okela otti yhteyttä moneen ulkomaanrahtia kuljettavaan laivayhtiöön, mutta kaikissa sanottiin, ettei moinen laivaus mitenkään onnistuisi. Kyseessähän oli epämääräinen joukkio villejä eläimiä, joiden maahantuonti oli EU:n vieraslajisäädösten nojalla ehdottomasti kielletty. Okela ei tästä hätkähtänyt, sillä hänen lameepukunsa sisällä asui terävä-älyinen ja -hampainen jyrsijä. Eräänä myrskyisenä kesäyönä Okela soluttautui ilmastointikanavaa pitkin suuren laivayhtiön suljettuun konttoriin, puri tietoturvakaapelin poikki ja lähetti yhtiön toimitusjohtajan läppärillä salaisen määräyksen noutaa viidakon satamasta erikoislähetys pikarahtina Suomeen. Samalla Okela sähkötti morseviestin Äkänä Paratiisilinnulle, jotta tämä ilmoittaisi Lilli Apinalle ja Muoana Leijonalle, että porukka pitäisi kutsua tuotapikaa koolle sademetsän satamaan. Jo alkoi tapahtua!

Villiä rahtia

Suuri rahtilaiva odotti koneet käyden satamassa, kun viidakkojengi rynni laskusiltaa pitkin alukseen. Heitä ei suinkaan ohjattu ruumaan vaan Okelan väärentämän ohjeistuksen mukaan parhaille aurinkokannen paikoille. Mamelukki-kala siirrettiin satamanosturilla suoraan uima-altaaseen niin, että valtava läiskähdys kasteli kuormausta hoitaneet merimiehet läpimäriksi. Laiva huudatti sumutorveaan, laskusilta kiskaistiin ylös ja pitkä merimatka kohti Suomea pääsi alkamaan. 

Riemu repesi vieläkin suuremmaksi Joraava Okelan ilmestyttyä aurinkokannen esiintymislavalle. Hän oli matkustanut laivan mukana varmistaen, että kaikki sujui kommelluksitta. Okelan lyhyen tervetuliaispuheen jälkeen matruusit jakoivat kaikille halukkaille soittimet ja niin alkoi meno ja meininki, joka siivitti laivan tuossa tuokiossa Helsingin satamaan. Satamassa oli tuhansia ihmisiä ihmettelemässä oudon porukan siirtymistä tilausbusseihin.

Tollo ratikassa ja unessa

Tollo Tiikeri loikkasi vahingossa kolmosen ratikkaan. Onneksi Korkeasaaren assistentit saivat raitiovaunussa riehuneen Tollon rauhoittumaan. Tiikeri pantiin tilataksiin, joka saavutti muun porukan jo Tyrnävän ABC:llä. Mamelukki-kala teki matkaa loikoillen rekan perään kytketyssä vesialtaassa. Kohta koko konkkaronkka olikin Joraava Okelan pesäpuun parkkipaikalla. Kun Noora Norsu suoritti matkaan lähteneiden nimenhuudon, huomattiin, että yksi puuttui. Se oli tietenkin Tollo Tiikeri, joka oli nukahtanut syvään uneen penkkien väliin. Vaikka tiikeriä kuinka ravisteltiin, Tollo vain veteli sikeitä muristen ja vatkaten suuria käpäliään unissaan. Ei siinä auttanut muu kuin hälyttää Ägäbys Skorpioni paikalle, joka tuikkasi Tolloa piikillänsä pakaraan ja komensi ystäväänsä: ”Tollo, senkin unikeko! Nyt herätys ja heti. Okela on kutsunut meidät maapähkinävoille kotikoloonsa.”

Maapähkinävoipirtelöjuhlat

Muiden mennessä syömään lounasta Ravintola Roskikseen Ägäbys ja Tollo kiipesivät Okelan pesäpuuhun. Heidät Joraava oli kutsunut kunniavieraina omaan koloonsa maapähkinävoipirtelölle. Ägäbys mahtui hyvin sisään oviaukosta, koska hän oli suurinpiirtein oravan kokoinen. Tollon, joka oli suuri kissaeläin, oli tarkoitus nauttia pirtelö vahvalla oksalla istuen. Okelalla ja Ägäbysilla kuulosti kolossa olevan niin rattoisaa, että Tollo halusi välttämättä päästä sisälle pesäkoloon. Kovasti ähräten Tollo saikin päänsä tungettua aukosta sisään. Mutta eihän muu osa 300-kiloisesta tiikeristä mitenkään voinut mahtua oravanpesään. Tollo sitä paitsi pimensi koko kolon ja koska Tollo pelkäsi pimeää, meni tiikeri täysin pois tolaltaan alkaen karjua ja reuhtoa. Olikin aivan hilkulla ettei koko suuri mänty kaatunut. Okela ja Ägäbys ryntäsivät ulos takaovesta ja yrittivät vetää tiikerin irti. Tollo oli aivan paniikissa vispaten hännällään sinne tänne huiskaisten oravan ja skorpionin rytinällä alas. Okelan ei auttanut muu kuin soittaa palokunta paikalle.

Palokunta porhaltaa paikalle

Pillit ulvoen kurvasi paikalle kolme paloautoa ja palopäällikön Mersu. Ylhäällä puun latvassa heilui ja ärjyi tiikeri, pää juuttuneena oravanpesään. Tällaista tilannetta emme olekaan aikaisemmin kohdanneet, tuumi palopäällikkö ja käski palomiehiä ja -naisia nostamaan tikapuut kohti puun latvaa ja laittamaan pelastustrampoliinin valmiiksi. Tikkaat nousivatkin vauhdilla puun latvaan, jossa Tollo karjui ja vääntelehti. Yrittäessään irrottaa panikoivaa tiikeriä pesäaukosta eläimen voimakas häntä huitoi alas palokuntalaiset yksi kerrallaan. Onneksi oikeaan paikkaan asennettu trampoliini pompautti heidät ilman vahinkoa maan pinnalle. 

Seuraavaksi koetettiin Tollo irrottaa voimakkaalla vesisuihkulla. Se vain pahensi tilannetta. Nyt tiikeri ei ollut ainoastaan paniikissa vaan myöskin litimärkä. Silloin Ägäbys sai loistoidean. Se kiikutti Okelan kanssa kolme litraa nestesaippuaa puun latvaan. Kun Tollon pää oli kauttaaltaan valeltu liukkaalla saippualla, se irtosi poksahtaen oravan pesäkolon oviaukosta. Tiikeri pyllähti räpiköiden suoraan trampoliinille ponnahtaen korkealle ilmaan. Muutaman pompun jälkeen Tollo mätkähti nurmikolle surkeasti naukuen. Noora Norsu ja Kefilus Kirahvi taluttivat sekopäisen tiikerin viidakkoeläimille varattuun hotelliin toipumaan.

Siestaa ja perinneherkkuja

Muu juhlaväki asettautui hotellin uima-allasta reunustavalle varjoisalle nurmelle siestaa viettämään. Kohta kaikki torkkuivat koivujen varjossa ketarat oikosenaan. Mamelukki-kala kuorsasi tyytyväisenä altaassa saatuaan vatsansa täyteen Muumi-keksejä. Kuka nyt keskellä kuuminta iltapäivää jaksaa mitään puuhata? Viidakon vanha sanontakin tietää, että vain hullut englanninbulldogit pelaavat jalkapalloa keskipäivän paahteessa. Helteinen päivä kaartui kohti iltaa. Päiväunilta heräilevät eläimet venyttelivät raukeina jäseniään, siipiään ja pyrstöjään. Ilmalennostaan toipunut Tollo Tiikerikin ryntäsi hotellin ovet paukkuen päätä pahkaa paikalle.

Nyt olikin jo kiire valmistautua illan kabareeta varten. Kaikki sukivat, raaputtivat, kynsivät ja kihnuttivat turkkejaan, sulkiaan, suomujaan ja kuoriaan juhlakuntoon. Ei kestänyt kauaakaan, kun koko viidakkojengi sai itsensä täyteen tällinkiin. Syytä olikin, koska tilausbussit ja vesiperävaunuinen rekka jo hyrisivät tyhjäkäynnillä pysäköintialueen reunalla. Iloisesti rupatellen kaikenkarvainen, -sulkainen, -suomuinen ja -kuorinen porukka loikki, lensi, ui ja mateli kyytiin. Kuljetus kohti juhlapaikkaa alkoi. 

Tällä kertaa tarjolla ei tietenkään ollut tropiikin hedelmiä vaan perinteisiä suomalaisia herkkuja. Erinomaisesti kaikille maistuivat muun muassa talkkunavelli, kokkelipiimä, tilliliha, klimppisoppa ja tönkkösuolatut muikut. Jälkiruokana tarjoiltiin suuren suosion saanutta mustikkapöperöä. Vatsat pullollaan oli mukava ryhtyä seuraamaan jo ennakkoon suurta mielenkiintoa herättänyttä yllätysshöytä. Kova pulina ja kuiske kävi katsomossa: kuka oli olisi kabareen pääesiintyjä? Valitettavasti Haisukäki Jörön oli yhteisestä vaatimuksesta poistuttava yleisön joukosta mukanaan paras kaverinsa Keikarilude Lödö. Onneksi heille löytyi tehokkaalla ilmanvaihdolla varustettu aitio. Nyt pääsi yllätysshöy alkamaan!

Yllätysshöy!

Lämppärinä toimi itseoikeutetusti Joraava Okela esittäen kimaran Elviksen suurimpia 70-luvun hittejä. Orkesteri oli koottu kuuluisista suomalaisista muusikoista: Masa Majava bassossa, Mirri Naukunen rummuissa, Albert Järvitaimen kitarassa ja urkuja ulvotti Morten Sonni. Viidakon eläimet taputtivat raivoisasti ja tanssivat villisti mukana. Myös Mamelukki-kala läpsytti innoissaan pyrstöään matka-akvaariossa. Kun Okela bändeineen poistui viidennen kummarruksen jälkeen lavalta, kohosi jännitys huippuunsa. Kohta paljastuisi illan pääesiintyjä!

Anna Anakonda luikertelee esiin

Kirkkaat valonheittimet valaisivat hämärää kesäyötä, rummut pärisivät ja punaiset samettiverhot liukuivat auki. Valtaisi kohahdus kävi yleisön joukossa. Keskellä lavaa valojen loisteessa sihisi yhdeksänmetrinen Anna Anakonda avustajinaan Pytonin kaksoset Onsku ja Vinsku. Aluksi kolmikko esitti Anna solistinaan viidakon suurimman megahitin Kuningaskobra -kappaleen. Taputuksille ja möykälle ei tullut loppua ennen kuin Okela sieppasi mikrofonin käpäläänsä ja pyysi moneen kertaan yleisöä rauhoittumaan. Anakonda nimittäin yrittäisi elävän yleisön edessä uutta maailmanennätystä itsensä solmimisessa. Silloin kaikkien pitäisi olla hiirenhiljaa. Viidakkohiiri Viiksinen puolisoineen kehotti muita seuraamaan esimerkkiään ja vaikeni. Taas rummut pärisivät ja valokeilat risteilivät pimennetyllä esiintymislavalla.

Itsensäsolmimisen maailmanennätys?

Keskelle lavaa luikerteli Anna Anakonda sähisevät avustajat sivuillaan. Ägäbysin kiihtynyt ääni kaikui koväänisessä: ”Anna aikoo nyt rikkoa omissa nimissään olevan itsensäsolmimisen maailmanennätyksen! Voimassa oleva ennätys on 20 umpisolmua, mutta nyt Anna yrittää vääntäytyä 21 solmuun! Pyydän ehdotonta hiljaisuutta, jotta tämä äärimmäisen vaativa suoritus onnistuisi.”. Kovaääninen vaikeni. Anakonda lämmitteli ensin tehden itsestään rusettisolmun, merimiessolmun ja vielä lopuksi hirttosilmukan. 

Nyt oli ennätysyrityksen vuoro. Hiljentyneessä salissa kuului vain Anna Anakondan vaimea sihinää, kun hän solmi itseään. 1… 2…3… Solmuja puristui perä perään. Tollo Tiikeri liikahteli istuimellaan levottomasti. 8… 9…10… Avustajat vetivät aina uuden viivan suurelle liitutaululle, kun solmu oli hyväksytty. 13…14…15… Tollon leuka alkoi väpättää. 16…17…18… Tiikerin silmät pullistuivat jännityksestä. 19…20… Anna yritti ja yritti, mutta alkoi näyttää pahasti siltä, että ennätystä ei tulisi.

Tollo sankarina!

Silloin jännityksestä sekaisin mennyt Tollo hyökkäsi lavalle yhdellä valtavalla loikalla. Anna säikähti niin pahanpäiväisesti, että käärme nykäisi itsensä vaistomaisesti vielä yhteen solmuun. Huumaava riemu repesi katsomossa. Uusi maailmanennätys oli syntynyt! Hurmioituneet katsojat ryntäsivät kaikki näyttämölle kiljuen ja mölisten. Ja kohta solmuista käärmettä ja hölmistynyttä tiikeriä kannettiin riemusaatossa ympäri katsomoa. Ägäbys kähisi äänensä menettäneenä mikrofoniin: ”Uusi itsensäsolmimisen maailmanennätys on nähnyt päivänvalon pilkkopimeässä suomalaisessa kesäyössä! Kiitos kuuluu paitsi tietysti Anna Anakondalle ja hänen avustajilleen Onskulle ja Vinskulle myös parhaalle ystävälleni TOLLO TIIKERILLE!”

Kotiinlähdön hetki koittaa…

Seuraavana iltapäivänä koko iloinen viidakkojengi oli kuljetettu tilauskyydillä Helsingin satamaan. Matkaevääksi Joraava antoi jokaisella matkalaiselle kilon purkin maapähkinävoita. Okela piti juuri ennen laivan lähtöä kauniin jäähyväispuheenkin. Monen eläimen silmäkulmassa kimalteli silloin kyynel. Mutta itku muuttui samantien iloiseksi nauruksi, kun lameepukuinen orava puheensa lopuksi ilmoitti, että vastavuoroiset vierailut järjestettäisiin tästedes joka vuosi. Rahtilaivan lipuessa kohti auringonlaskua Okela bändeineen saattoi viidakon väen kotimatkalleen, milläpä muulla kuin Elviksen rajuimilla rokkikappaleilla tuhatpäisen saattajajoukon laulaessa mukana.