Onervan ja Vienon kesäkirje 2023

Tänä kesänä koululaiset Onerva ja Vieno tulivat jo heti kesäkuun 4. päivä Hemun ja Kärtyn luokse Vääksyyn. Mutta kesäkuun alun sää oli niin sateinen ja kylmä, että ensimmäisen viikon oleilimme Vanhiksessa eli Vääksyntien asunnossa. Kärtty haki tytöt ja Henrin Lahden asemalta sunnuntaiaamulla. Henri-isä ei kauaa ehtinyt Vääksyssä vanheta, kun jo hänen piti ehtiä paluulennolle Rovaniemelle. Kun Hemu, Henna ja Tari olivat tulossa Islannin matkalta kutakuinkin samaan aikaan, saatiin kuin ihmeen kaupalla vaihto onnistumaan lentokentällä niin sujuvasti, ettei autoakaan ehditty sammuttaa. Sunnuntaina olikin paljon kerrottavaa puolin ja toisin. Kärtyn piti viedä tytöt Kanavapuiston leikkikentälle, mutta jo Rolfia ulkoilutettaessa totesimme sateen sen verran rankaksi, että vasta illalla Hemu vei tytöt puistoon.

Maanantaina Hemu kuljetti Tarin ja Hennan junalle käydessään Malva-museossa. Kärtty vei tytöt linturetkelle Kanavaniemeen. Näimme muun muassa seuraavat siivekkäät: kalakokki, kalapiiras, pulloposkihanhi, peikkonen, vatsarääkki, isokonkelo, käpytikku, pelkkä, rantahippi ja narukokki.

Illalla ehdimme Kanavapuistoon, jossa oli kamala ryysis… Ainakin kahdeksan pullasorsaa makoili nurmikolla. Saimme siis leikkiä rauhassa. Turhaan otimme tappajahain ja tappajavalaan mukaan; vettä ei oltu vielä avattu. Vesipuisto oli aivan kuivillaan.

Tappajahai varmaan suuttui, kun se ei päässyt uimaan. Kun Kärtty ryntäsi suihkusta vastamaan puhelimeen Toscan soittaessa, se puraisi häntä jalkapohjaan… Tosiasiassa Kärtty astui Playmobil-hain päälle. Sen julmetun terävä selkäevä teki iso reiän isoisän jalkapohjaan. Horjahtaessaan Kärtty vielä iski lonkkansa piirongin terävään kulmaan. Tosca-äiti ei tiennyt itkeäkö vai nauraako, kun kuuli Kärtyn tuskanhuudon ja sadattelun linjan toisessa päässä. Nauraa hän taisi enimmäkseen saatuaan selville, mitä oikein tapahtui. Veritahroja oli parketilla ja matoilla.

Lonkka parani nopeasti, mutta hainpurema vaivasi Kärttyä kolme viikkoa. Yksi syy pitkäkestoiseen kipuun oli se, että siivotessaan pientä uimarantaa pari viikkoa myöhemmin hän astui kipeällä paljaalla jalallaan yhtä terävän kiven päälle kuin haineväkin oli. Nimenomaan oli, koska välttääkseen lisävahingot Kärtty leikkasi hain selkäevän terävän kärjen poikki sivuleikkureilla.

Hainpureman kipeyttämällä jalalla Kärtty linkutti heti seuraavana päivänä Kanavapuistoon. Nyt oli leikkikanavan vesi avattu. Kärtty oli veistänyt koivun kuoresta pienet veneet, joilla käytiin jännittävä koivunkuorilaivakisa. Lämpimänä päivänä puistoon tulleet muut lapset hieman häiritsivät kilvanajoa, mutta hyvin saimme kymmenen kierroksen kisan vietyä lävitse. Kilpailu päättyi kaikkia tyydyttävään tasatulokseen 5-5.

Onerva oli jo koulussa ottanut osaa shakkiturnaukseen ja selvinnyt toiselle kierrokselle. Niinpä hän opetti Vienoa pelaamaan. Ei ollut mitenkään yllättävää, että useimmat pelit päättyivät Onervan voittoon. Mutta Vienokin pääsi hyvin kärryille vaikean pelin luonteesta ja onnistui lopulta voittamaan usean pelin. Shakkia tytöt pelasivat mökilläkin. Pelasivat Onerva ja Vieno myös perinteisiä pelejäkin, kuten Muumipeliä ja Afrikan tähteä.

Edelleen jatkuvan kylmän sään vuoksi Hemu vei tytöt Inkku-isomummin luona käymään. Ja myöhemmin samana päivänä he kävivät Krisse-tädin luona. Kärtty mietti, että varmuus on paras ja tilasi Disney-plussan kuukaudeksi. Walt-sedän huolenpitoa tarvittiinkin monta kertaa, koska Hemu oli usein opastöissä suurimman osan päivästä ja Kärtty halusi järvelle melomaan. Pahimpana sadepäivänä saivat tytöt katsoa kaksi elokuvaa.

Perjantaina päätimme vihdoin siirtyä mökkeilyn pariin. Kärtty oli kunnostanut polkupyörät tytöille. Neljästä romufillarista saatiin kaksi kelvollista pyörää. Tyttöjen pyörät Rovaniemellä ovat hienot ja niissä on vaihteetkin. Mökkipyörät eivät olleet aivan samaa tasoa ja niitä piti moneen kertaan säätää ennen kuin pyöräily alkoi sujua. Rantaan menoa haittasi tienhoitokunnan älynväläys levittää karkeaa soraa juuri sille tienpätkälle, joka vie mökiltä rantaan. Autollakin piti mennä maltilla, koska tuntuma oli kuin olisi ajanut kuulalaakereiden päällä; yli kolmeakymppiä ei kerta kaikkiaan voinut ajaa. Vähitellen tielle muodostui juuri ja juuri polkupyörällä ajettava kapea väylä. Kärtty hermoili myös suppilautakärryn kanssa, kun sormenpään kokoiset kivet tärisyttivät kärryn liinat löysälle. Erään kerran Kärtty löysi itsensä kärryineen ja lautoineen ojasta. Aluksi menimme pyörillä niin, että Onerva ajoi omallaan ja Kärtty kyyditti Vienoa Aino-pyörän tarakalla. Lopulta Vienokin rohkaistui polkemaan omalla pyörällä rantaan, vaikka horjahti ylämäessä vauhdin loputtua pari kertaa ojaan. Olisi ollut tympeää mennä joka kerran autolla rannalle, kun matkaa oli vain muutama sata metriä.

Kärtty oli tyttöjen toiveiden mukaisesti ostanut vesipyssyt: oikeat kunnon pyssyt ja My Little Pony -jäljitelmät. Ne jaksoivat vain vähän aikaa kiinnostaa, sillä sää muuttui vihdoinkin lämpimäksi ja vesikin alkoi olla uimakelpoista. Liukumäki ei ollut menettänyt tenhoaan, mutta yhä useammin tytöt halusivat saunarannan pitkälle laiturille. Sieltä kun pystyi hyppäämään suoraan järveen. Hemu jaksoi saunottaa illalla tyttöjä tuntikausia. Kärtty hoiti päiväruuat ja muun viihteen päivisin. Molemmat tytöt uivat taitavasti. Onerva, joka oli käynyt uimaharjoituksissa talvella näytti kroolaamisen mallia. Kärtty epäili, että tyttö tulee vielä uimaan kilpaa, kuten isoisänsä, mutta huomattavasti paremmalla menestyksellä.

Laiturin päässä oli iso sininen muovitynnyri, täynnä vettä. Sen tarkoitus oli estää laiturin päätä liikkumasta holtittomasti aaltojen mukana. Lokit kakkivat tynnyrin päällyksen aina kirjavaksi. Mutta se ei estänyt tyttöjä, kun he keksivät alkaa tehdä kanuunankuulia eli pommeja. Kakat vain huuhdeltiin pois ja Kärtty raahasi tynnyrin aivan laiturin kärkeen.

Sitten ei muuta kuin yksi kerrallaan hän nosti tytöt tynnyrin päälle, josta oli hyvä hypätä kunnon ”pömmejä”, niin kuin niitä nimitimme. Kärtty antoi pisteitä erilaisista tyyleistä ja huuteli minkälaisen elukan – kullekin eläimelle sopivalla ääntelyllä – hän halusi veteen pärskähtävän. Puoli tuntia Kärtty jaksoi nostella tyttöjä, jotka olisivat kyllä jatkaneet vaikka kuinka pitkään. Kärtty oli urakan jälkeen märkä sekä roiskeista että hiestä. Tarkkana sai laiturilla muutenkin olla, koska aaltojen koko ajan huuhtelema kärki oli superliukas.

Onkimaan emme ehtineet emmekä halunneetkaan. Naapurin Lenni-pojan viimekesäinen koukku sormessa -episodi järkytti jostain syystä vieläkin Vienoa. Ei Kärttykään mielellään mennyt ahtaalla pikkulaiturilta melomaan, jos siellä yksi pitelemätön pikkupoika heilui onkivavan kanssa. Erään kerran, kun Lenni viuhtoi vapoineen laiturilla, Vieno ei suostunut tulemaan autosta ulos. Onneksi Lenni ei kovin monta kertaa ehtinyt mökillään käymään, sillä tuonikäinen poika joutuu helposti onkimanian valtaan. Vienon traumaa helpotti myös hieman ilkeämielinen kuulokuvaelma, jonka Kärtty ja tytöt toisinaan esittivät autossa, kun Hemu ei ollut kyydissä. Nauru poistaa pelon…

Toinen Vienoa järkyttänyt tapaus oli suuren hauen kohtaaminen hänen sukeltaessaan pitkän laiturin luona. Pelko kyllä laimeni melko nopeasti. Mutta Onerva sai aika monta kertaa käydä varmistamassa, ettei tappajahauki ollut väijyssä laiturin alla. Tapauksesta saatiin jotain hyvääkin aikaiseksi, inspiraatio kertomukseen Pieni opas Päijänteen vaarallisimmista eliöistä. Yksi hauki ei ollut mitään verrattuna näihin kammotuksiin. Tytöt keksivät järven hirviöille sopivat nimet ja ominaisuudet. Erityisen hienoja olivat tyttöjen piirtämät kuvat, joita yhdessä muokattiin kuvankäsittelyohjelmalla.

Kaksi muutakin juttua ehdimme kirjoittaa: erilaisuudesta ja kiusaamisesta kertovan Tyttö, jolla oli häntä -kertomuksen ja jatko-osan merenneitosaagaan, Murielin ja Yrielin maanpäälliset seikkailut. Kärtty luki iltasatuja joka ilta, useimmiten näitä yhdessä juonittuja juttuja. Rinsessa Rupsunen oli erityisessä suosiossa ja se nauratti tekijääkin niin mahdottomasti, ettei lukemisesta meinannut tulla mitään.

Rinsessa Rupsunen

Mauri Kunnaksen Hurja Harri ja Hui kauhistus! kelpasivat enää yhden kerran. Toisaalta Kärtty sai apua Onervasta, joka luki ääneen Aku Ankkoja. Sadun lukua haittasi oikeastaan vain se, että tytöt olivat kasvaneet sen verran isoiksi, että jopa Kärtyn ylileveä sänky kävi niin ahtaaksi, että toisen tytöistä piti istua tuolilla sängyn vieressä.

Koska kummallakin tytöllä oli keliakia, oli jotenkin helpompaa hoitaa ruuanlaitto; piti olla yhtä tarkkana kummankin tytön kanssa. Vahinkoja ei tänä kesänä sattunutkaan. Usein kaikki söivät gluteenitonta ruokaa, koska kahden eri makaronilaatikon tekemisessä ei olisi ollut mitään järkeä. Bakteerimehu eli Gefiluksen omena-rypäle -juoma maistui kaikille paitsi Hemulle, joka joi aamumehuna omena-inkivääri Gefilusta. Siinä oli kuulemma enemmän potkua.

Kun tytöt olivat olleet Hemun ja Kärtyn kanssa kaksi viikkoa mökillä, tulivat isä ja äiti Vääksyyn juhannuksen viettoon. Hyvin pelasi Toscan omistukseen siirtynyt Matukka-Citikka. Olihan sitä jonkin verran, eli aika paljon, huollettu ja korjattu kevään aikana. 16-vuotiaaksi autoksi Matukka oli hyvässä kunnossa, vaikka tuulilasiin kesän alussa ilmestyi halkeama. Kärtty kävi noutamassa tyttöjen vanhempien ostokset S-marketin automaatista ja viritteli Vääksyntiellä viilentimen käyttökuntoon.

Pohjoismaisia painimestaruuskisoja ei tänä kesänä enää järjestetty. Sen sijaan suullisia yhteenottoja riitti varsinkin sadepäivinä. Kärtty jaksoi kuunnella suukopua aikansa ennen kuin puuttui tilanteeseen. Taisi häneltä muutama voimasanakin lipsahtaa. Kiroilemisesta annettiin miinuspisteitä. Niitä ei tytöille kertynyt lainkaan, mutta isoisän pistesaldo täyttyi nopeasti. Tylsääkin oli, joskus. Disney-plussalle tuli käyttöä, muttei kohtuuttomasti. Muumejakin ehdittiin katsoa. Tänä kesänä kun tuo säätila vaihteli tavanomaisen paljon; ei tullut sellaista monen viikon hellettä niin kuin pari vuotta sitten.

Hyttysiä oli runsaasti, mutta nyt eivät mehiläiset tehneet pesää pihapiiriin. Yhden ampiaispesän Kärtty pudotti vajan katosta. Rolfin reseptipunkkilääke tehosi niin hyvin, että vain yksi kuollut yksilö löytyi koiran turkista. Vahingotkin jäivät vähäisiksi ja hetkellisiksi. Onerva pudotti täyden lautasellisen pastaa keittiön matolle, Hemu rikkoi yhden käsintehdyn viinilasin ja Kärtyltä hajosi melan kiinnike järvellä. Nämä kaikki kylläkin tapahtuivat samana epäonnen päivänä.

Kärtty oli tuonut akustiset kitarat mökille ja aloitti aktiivisen soittamisen pari vuoden tauon jälkeen. Tatuointi -kappale oli edelleen tyttöjen suosikki – ja Hemun inhokkki. Kun Kärtty muutti sanat kertomaan kahdesta tytöstä, eivät Onerva ja Vieno olisi muuta laulua halunneet kuullakaan. Vienoa kiinnosti kitaran virittäminen; niinpä Kärtty lupasi heti luovuttaa yhden kitaroistaan, jos vain soittaminen alkaa kiinnostaa. Onneksi oli toinenkin biisi, josta tytöt pitivät. Römpöti-pöti-pöti-pöti-pöts -kupletin sanat Kärtty poimi suoraan levyltä, kun niitä ei mistään löytynyt muuten. Hemu ei tästä Sleepy Sleepersin motukkarallista myöskään pitänyt.

”Kolmosen tarjoan koneeseen
Rattaat hauskasti rohisee
Tyttöni mua suutelee
Motukan laulua kuuntelee
Motukan laulua kuuntelee!”

Muitakin kulttuurielämyksiä oli tänä kesänä tarjolla. Urajärven kartanolla oli lasten museopäivä. Hemu vei Toscan ja tytöt myös Malva-museoon, jossa oli upea ääni- ja kuvaesitys. Tytöt pääsivät uppoutumaan Adrien M & Claire B:n elävään digitaaliseen taiteeseen. Onerva ja Vieno tanssivat pelottavan musiikin tahdissa ja vetivät valojanoja perässään. Onerva ei pitänyt äidin lounaspaikkavalinnasta, joka oli sushi-buffet. Hänelle maistui vain vesimeloni… Kärttykin oli hyvin vaikuttunut näyttelystä, kun hän myöhemminkin siellä kävi. Sushi ei maistunut Kärtyllekään.

Heti juhannuksen jälkeen Henri, Tosca ja tytöt tekivät kokopäiväretken Korkeasaareen. Ajatus kai oli, että kaikki ihmiset ovat mökeillä, ja vain harvat menevät kaupunkikohteeseen. Se ei ollut aivan totta, mutta hyvin mahtuivat kaikki lautalle ja saareen. Tyttöjä harmitti, kun pannukakkukilpikonna ei suostunut näytille. Toisaalta isot kissaeläimet kiehtoivat molempia. Vieno olisi halunnut nähdä enemmän matelijoita. Onervaa mietitytti jääkarhujen vanhat häkit. Päivä oli oikein onnistunut, vaikka mongolianvillihevoset haisivat pahalle.

Hemu järjesti pääsyn Urajärven kesäteatterin kenraaliharjoitukseen Kesäyön unelma -esitykseen, joka yhdisteli oivaltavasti Shakespearen tekstiä ja kartanon historiaa. Kärtty nauroi vedet silmissä ja oli tytöilläkin hauskaa, vaikka osa huumorista oli selkeästi kohdistettu aikuisyleisölle.

Kärtty oli saanut vapaalippuja Tapiolan EMMA-museoon. Alunperin oli tarkoitus, että Hemukin olisi tullut mukaan. Lasten turvaistuimet veivät pikkuisen Pösön takapenkillä kaiken tilan, niinpä Hemu lähti Kelventeen retkelle, kun Kärtty, Tosca ja tytöt suuntasivat kohti Tapiolaa. Kärtty oli viimeksi käynyt Tapiolassa lokakuussa 2020, jolloin Helsingin Sanomat teki Tapiolan valoissa -kirjan vuoksi haastattelun Espoo-liitteeseen. Nyt oli tarkoitus käydä tietysti museossa, mutta myös mahdollisimman monessa Kärtylle tärkeässä paikassa. Onneksi Tosca tarjoutui ajamaan koko matkan. Kärtyn käpy olisi kärähtänyt jo parkkipaikkaa etsiessä.

Koska ehdimme Tapiolaan juuri puolenpäivän aikaan, menimme ensiksi syömään Deliberi-ravintolaan. Ruokapaikka sijaitsi uudessa Ainoa-kauppakeskuksessa, joka oli juuri sellainen valtava uudentyyppinen kompleksi, joita nykyään nousee joka puolelle Suomea. Lounasryysiksestä huolimatta tarjoilu oli nopeaa ja henkilökunta ystävällistä. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että paikka oli kolho ja steriili. Ja Kärtty teki oikean valinnan ottaessaan lastenaterian. Siinäkin oli tekemistä…

EMMA-museossa Kärttyä kiinnosti erityisesti Teuvo Kanervan valokuvanäyttely. Se oli pieni pettymys, kun kuvia oli vain muutama kymmenen. Sen sijaan Mauri Kunnaksen kirjojen maailman osasto oli iloinen yllätys tytöille ja myös Kärtylle. Olihan siellä kokonainen seinä varattu Piitles-kirjalle. EMMA:n jälkeen lähdettiin vanhaan Tapiolaan Silkkiniityn yli Kärtyn kertoessa kaikkea mahdollista elämästä 60- ja 70-lukujen puutarhakaupungissa. Hyvin ehdimme kaikki olennaiset paikat koluta. Kirsikkana kakun päällä oli Tessi-antikvariaatin kauppiaan Jorma Kajasteen tapaaminen. Tytöt löysivät divarista kivaa matkalukemista.

Sukulaisissa pääsivät Tosca ja tytöt käymään vielä ennen paluuta Rovaniemelle: serkkujen, kaksostyttöjen Sahran ja Seelan, luona Lahdessa ja Hemun siskon Krissen saarella Sysmässä. Niin oli alussa mahdottoman pitkältä tuntunut Vääksyn loma lopussa. Onerva tirautti tavanomaisen lähtöitkun, kun Matukka kaarsi pois mökin pihasta. Hemu ehti vielä lauantaiaamuna auttamaan pitkälle kotimatkalle lähtijöitä. Kotona Rovaniemellä odotti pino Aku Ankkoja ja Lasten Uutiset, jotka Kärtty oli tilannut toiselle luokalle meneville, ei enää pikkutytöille. Aivan viime hetkellä muisti Hemu, että tyttöjen pituudet piti merkitä ulkohyyskän valkoiseen sisäseinään. Lyijykynäviivat vedittiin 115 ja 120 sentin korkeuteen. Mitkäköhän ovat mitat ensi kesänä?