– Hei, Gudrun! Oletko kuullut siitä uudesta Suomeen rantautuneesta ketjusta. Mikä sen nimi nyt olikaan? Ai niin, Ton Deli.
– Hejssan, Jatta! Ai, joku ruokapaikka vai? Toni’s Deli kuulostaa tylsän italialaiselta. Pizzaa ja pastaa… no, niitähän saa melkein joka bistrosta.
– Ei, ei. Tämä on jotain aivan muuta. Eikä se ole mikään ruokapaikka. Siellä on myynnissä aivan ainutlaatuisia tuotteita. Aleksanterinkadulla on yksi boutique, ihan tuossa nurkan takana. Tule mukaan, mennään vilkaisemaan. No, tule nyt! Hälssingin Sanomat kirjoitti aivan hurmaavan jutun siitä. On kuulemma aivan uusinta uutta New Yorkista.
Myymälän ovella seisoo massiivinen vartija univormussaan, kultaiset poletit olkapäillään, koppalakki päässään. Nähdessään kahden tyylikkäästi pukeutuneen ladyn astelevan kohti sisäänkäyntiä, tämä gorillamainen miehenkuvatus työntää oven auki, hymyilee maireasti ja kumartaa syvään. Ja murahtaa:
– Tervetuloa Ton Deliin, arvon rouvat. Myymäläpäällikkö ottaa teidät aivan tuossa tuokiossa huostaansa. Istukaa hetkeksi tuonne olonurkkauksen divaanille odottamaan ja nauttimaan talon tarjoamia virvokkeita.
Iloisesti keskustellen Gudrun ja Jatta suuntaavat kohti divaania. Nahkainen pinta parahtaa kimeästi, kun he istahtavat alas. Naiset katsovat hihitellen ja punastuen toisiinsa.
– Kamala ääni! Joku voisi luulla vaikka mitä, kuiskaa Jatta.
– Ooh! Katsopa mitä on tarjolla. Bollinger kuusykköstä, ihastelee Gudrun ja kaataa juomaa kristallilaseihin.
Hämmentyneinä ladyt siemailevat juomiaan, kun myymäläpäällikkö rientää hännystakin liepeet liehuen paikalle.
– Bonjour mesdames! Nimeni on Pierre le Faux. Olette hieman hämmästyneitä, eikö totta. Sallikaa minun esitellä teille tämä maailman valloittanut uusi trendi, TON; lausutaan [to’en]. Divaani on nahaton eli siis muovia. Nauttimanne juoma on alkoholitonta, kuplatonta samppanjaa, toisin sanoen puhdistettua vettä. Pikarit taasen ovat lasitonta kristallia elikkä guttaperkkaa. Käykää peremmälle niin annan teille yleiskuvauksen vertaansa vailla olevista lyxystuotteistamme.
– Lähdemme liikkeelle täältä perinteisten ton-tuotteiden osastolta. Vasemmalla on alkoholiton olut-, siideri- ja long drink -valikoima. Oikealla kymmeniä laatuja alkoholitonta viiniä: valko-, puna- ja roséviinit tuottajamaiden mukaan aseteltuina. Myös tässä olevat väkevät juomat ovat kaikki alkoholittomia: tämä alkoholiton handicapped-gini on saavuttanut suuren suosion sober curious -citynuorten keskuudessa. Tässä teille molemmille neljän sentin näkäräiset. Olkaa hyvä. Salut!
– Tämähän maistuu aivan oikealle ginille. Eikä tarvitse miettiä voiko istua ratin taakse, vaikka kietaisisi puoli pulloa, kehuu Jatta. – Mitä mieltä sinä olet Gudrun?
– Ihastuttava aromi, kertakaikkiaan!, huokailee Gudrun.
– Hienoa! Arvostan teidän raffinoitua makuanne. Hinta, mikä lienee sivuseikka, on myös varsin edullinen; vain 69,90 puolen litran lasiton pullo. Mutta jatkakaamme kierrosta. Tämä osasto on omistettu kirjallisuudelle ja musiikille. Näillä hyllyillä ovat maailmankirjallisuuden klassikot. Nahattomat kannet ovat polyesteriä. Jokainen teos on myös sisällyksetön. Levyosastolla myynnissä olevat vinyyli- ja CD-levyt ovat musiikittomia. Siis äänettömiä. Tekstitön kirja ja musiikiton äänilevy on jokaisen nykyaikaisen kulttuurikodin leimaa-antava sisustuselementti.
– Taidenurkkauksemme tarjoaa kyldyyrikotiin seinille ripustettavia maalauksia ja grafiikkatöitä. Vai mitä sanotte tästä upeasta Hollannin jylhiä vuoria kuvaavasta impressionistisesta öljyvärimaalauksesta?
– Kuulkaas nyt mösjöö, ette suinkaan te huijaa meitä, tulistuu Gudrun. – Eihän tuossa ole kuin maalaamaton kangas ilman kehyksiä!
– Pardon, madame. Ei tulisi mieleenkään. Kehyksetön teos tietysti on, mutta nyt minä melkein loukkaannun tiedän epäluuloisuudestanne. Tämähän on kuuluisan hollantilaistaiteilija Leer van der Nietbestaandin nuoruuden työ. Hän käytti kaikissa maalauksissaan väritöntä öljyväriä. Jos tunnustelette teoksen pintaan, huomaatte, että siinä on kerroksittain maalia. Mutta nyt kohti meidän ylpeyttämme, herkkuosastoa!
– Täällä meillä on tarjolla Ton Delin parhaimmat herkut. Sokerittomat, gluteenittomat, laktoosittomat, jauhottomat, maidottomat, rasvattomat ja geenimuutelemattomat artesaanileivonnaiset.
– Mutta… Eihän täällä ole kuin tyhjiä lautasia vitriineissä!, ihmettelevät ystävättäret kuin yhdestä suusta.
– Malttia, arvon ladyt. Kytken vain virran päälle. Kas noin. Siinä ne ovat. Täydelliset Ton-tuotteet. Tämä herkullisen kermakakun hologrammi, ikään kuin kangastus hiekka-aavikolla, kuvastaa yhtiömme äärimmäistä täydellisyyden tavoittelua. Kun otamme pois nuo yllä mainitut ainesosat, posliinittomille lautasille ei jää mitään, vain tyhjää. Mitä olematonta saisi rouville olla?
