Talismaani

Ozymandias. Käännös: Aale Tynni (Tuhat laulujen vuotta, WSOY 1957)

I’m Mad about You

”They say a city in the desert lies,
The vanity of an ancient king.
But the city lies in broken pieces,
Where the wind howls and the vultures sing.
These are the works of man.
This is the sum of our ambition.”

”Kerrotaan, on kaupunki keskellä erämaan.
Kaupunki joka raunioiksi hajoaa,
On turhamaisuus muinaisen kuninkaan.
Vain tuuli ulvoo ja pedot saalistaa.
Nämä ovat tekoja ihmisen ahneen.
Tässä näet kunnianhimomme taseen.”

Melodia edellä

Kuuntelen musiikkia melodia edellä. En tiedä johtuuko se niistä lapsuuden ja varhaisnuoruuden kokemuksista, kun kuuntelimme Matin isän ulkomailta tuomia Beatles-singlejä. Sanoistahan me emme mitään ymmärtäneet – aluksi. Englannin kielen taito karttui vähä vähältä. Jossain vaiheessa aloimme jo kiistellä siitä, mistä levyllä oikein kerrottiin. Oli pakko ottaa selvää. Oli motivaatio oppia lisää. Oli uusi elementti tutkittavaksi vanhoissa tutuissa kappaleissa.

Historian opintojen kiertotietä kulkien sitten päädyin lopulta Helsingin yliopiston englannin laitokselle. En voi sanoa runoutta paljon lukeneeni ennen kuin onnellisten sattumusten kautta ilmoittauduin yhteen monista tarjolla olleista tutor-ryhmistä. Ryhmän vetäjä oli amerikkalainen lehtori Tim Andrews.

Parempaa navigaattoria angloamerikkalaisen runouden valtamerelle en pysty kuvittelemaan. Tim eläytyi itse niin voimakkaasti lukemiinsa teksteihin, että oli mahdotonta olla lähtemättä mukaan matkalle. Runoja tietysti tentittiin ja analysoitiin. Niiden tekijöiden elämäkertoja selailtiin ja tekstien syntyhistoriaa selvitettiin. Kaikki tuo ei kuitenkaan tuhonnut parhaan lyriikan esteettistä viehätystä. Tai parhaiden runojen sanomaa, joka joissain tapauksissa kantoi vuosisatojen yli.

Sting

Gordon Sumneriin – taiteilijanimeltään Stingiin – tutustuin jo Police-yhtyeen säveltäjänä ja sanoittajana. Kun Sting 80-luvun puolessa välissä lähti soolouralle, kiinnostukseni laimeni melkoisesti. Reggaen ja punkin särmikkyys hävisi ja tilalle tuli, näin silloin ajattelin, ylituotettu ja loppuun saakka hiottu äänimaailma. En kuitenkaan täysin hylännyt Stingiä. Niinpä kun vaimoni kanssa saavuimme tammikuussa 1993 Hyvinkään sairaalaan synnytysosastolle, minulla oli muutama kasetti mukana . Yksi kaseteista oli Stingin Soul Cages -albumi. Kasetti ehdittiin kuunnella moneen kertaan ennen kuin tärkeämpää tekemistä tuli. Poikani syntyi.

Opinnot olivat ohi. Pidimme yhteyttä Timin kanssa epäsäännöllisesti. Kävin pari kertaa vuodessa tapaamassa Timiä hänen Nordenskiöldinkadun asunnollaan. Istuimme aina pitkään illallispöydässä keskustellen ja musiikkia kuunnellen.

Ozymandias

Niin kuin minulla oli tapana, vein tuliaisiksi koostamani kasetin sen hetkisistä suosikkikappaleistani. Eräs lauluista oli ”Mad about You”. Se löytyi juuri tuolta Soul Cages -albumilta. Kappale vaikuttaa puhdaspiirteiseltä rakkauslaululta. Nehän ovat luonnostaan monitulkintaisia. Kasetilla oli paljon muitakin esityksiä, mutta ”Mad about You” oli se, joka pysäytti meidät molemmat. En ole varma kumpi meistä puki ajatuksensa sanoiksi. Yhtäkkiä tajusimme yhteyden. Sting lainasi, hieman viistosti, mutta täysin selvästi, Percy Bysshe Shelleyn ”Ozymandias” -sonettia.

”I met a traveller from an antique land,
Who said—“Two vast and trunkless legs of stone
Stand in the desert. . . . Near them, on the sand,
Half sunk a shattered visage lies, whose frown,
And wrinkled lip, and sneer of cold command,
Tell that its sculptor well those passions read
Which yet survive, stamped on these lifeless things,
The hand that mocked them, and the heart that fed;
And on the pedestal, these words appear:
My name is Ozymandias, King of Kings;
Look on my Works, ye Mighty, and despair!
Nothing beside remains. Round the decay
Of that colossal wreck, boundless and bare
The lone and level sands stretch far away.”

Samassa tajusin myös sen, että syksyllä 1975 ostamassani – neljä vuotta ennen tutor-ryhmän tapaamisia – Aale Tynnin toimittamassa Tuhat laulujen vuotta -runoantologiassa mielirunoni oli juuri tuo Shelleyn ”Ozymandias”. Olin lukenut sen useasti ja ihastunut tuohon Tynnin itsensä taidokkaasti kääntämään sonettiin. Osasin sen ulkoa, sekä suomeksi että englanniksi. Historian opinnoista kostuin sen verran, että tiesin Ozymandiaksen olleen todellinen henkilö, egyptiläinen faarao Ramses II. Sanoma ei voinut selkeämpi olla. Tyrannit kaatuvat ja hautautuvat unohduksen hiekkaan ja tuhatvuotinen valtakuntakin katoaa. 

Keskustelumme lähti täysin uusiin sfääreihin. Oliko Shelleyn runo minun talismaanini, se yhteys, jonka ääreen minut johdatettiin? Oliko se rukous, joka toteutti toiveeni? Toiveeni opiskelupaikasta, rakkaudesta, perheestä, tyttäristä, omasta pojasta, ystävyydestä… Emme löytäneet vastausta tuona iltana. ”Ozymandias” kulkee edelleen matkassani. Mihin se minut johdattaa, en osaa sanoa.

Julkaisematon tarina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *