Arvoisa vastaanottaja,
Suo anteeksi, että lähestyn sinua näin kirjeelläni hyvä tuntematon. Minä kuitenkin tarvitsen apuasi. Olen näet joutunut aikasilmukkaan, joka on viskannut minut takaisin 60-luvun Tapiolaan. Se miksi näin on tapahtunut ei ole täysin selvinnyt minulle. Epäilen, että kymmenien juttujen kirjoittaminen noista menneistä päivistä on aiheuttanut vakavia häiriöitä aika-paikka -jatkumossa.
Oli miten oli. Istun täällä omassa pienessä kulmahuoneessani ja katselen metsikön yli vallihaudoille. Huh! Piti äkkiä nykäistä pää alas. Hassan ja Simo ajoivat juuri pyörillä ohitse uimahousuissa pyyhkeet olalla. Kaarina rynnistää viulukotelon kanssa pihan yli. Hänellä on kiire bussille. Oikaisee, kuten tavallista, Shellin huoltoaseman pihan poikki hameenhelmat liehuen. Kuulen kuinka äitini valmistaa ruokaa keittiössä. Uuninluukku kolahtaa. Se tarkoittaa, että ruuaksi on herkkuani, karjalanpaistia.
Radio on päällä, tietysti. Kuulen uutiset tänne saakka. Robert Kennedy on ammuttu! Olen siis vuodessa 1968. Nyt on heinäkuu. Huoneessani on kuuma. Taidanpa hypätä pyöräni selkään ja ajaa pikku-Westendiin uimaan. Sinne Hassan ja Simokin varmaan menivät. Matti ilmestyy Kino Tapiolan kulman takaa kitaralaukku kädessään. Hän on taas ollut soittotunnilla. Nyt hän katsoo suoraan tänne. Äkkiä pää piiloon. Minun pitää varoittaa Mattia huhtikuun 23. päivästä 1972. Miten minä voin sen tehdä! Ei saa lähteä pyörillä karkuun isoja kundeja. Ja varo sitä risteystä. Varo!
Peko ja Heka leikkivät hiekkalaatikolla sotaa muovisotilailla. Matti pysähtyy sanomaan jotain. Nyt he kaikki lähtevät. Menevät varmasti Silkkiniitylle pelaamaan palloa. Veljeni istuu pihan penkillä, heiluttelee ruskettuneita jalkojaan ja lukee Aku Ankkaa. Mikä tuo on hänen vieressään. Aya-spanieli! Ihan pentuna. Onpa se suloinen. Ovi kolahtaa. Äitini menee veljeni luo. Hänellä on Tapiolan Uimareiden laukku kädessään. He ovat lähdössä uimahallille. Ovi kolahtaa uudelleen. He laskevat koiran sisälle.
Aya rapii huoneeni ovea. Kun raotan sitä hieman, se tunkee kuononsa sisään. Päästän sen huoneeseeni. Se nuuhkii minua ja heiluttaa iloissaan häntäänsä. Minä rapsutan Ayaa niskan puolelta. Siitä se pitää. Se nuolaisee rannettani. Nyt uskallan käydä kylpyhuoneessa. Täällähän on tehty juuri se laattaremontti. Ruskeat laatat sopivat hyvin keltaisista klinkkereistä ladotun lattian kanssa.
Äh! Taas ne ovat jättäneet vessan ikkunan hakaan. Ulko-oven ikkunanpuitteita pitkin pystyy kuka tahansa kiipeämään tänne sisään. Olen tehnyt sen itsekin monta kertaa, kun olen unohtanut avaimet kotiin. Suljen ikkunan. Aya on odottanut minua eteisen käytävässä. Se heiluttaa häntäänsä ja seurailee minua.
Makuuhuoneessa ei ole vielä väliseinää. Äiti, isä ja veli nukkuvat samassa huoneessa. Olohuoneessa on se uusi mahonkinen iso kirjahylly. Donnerin Uusi maammekirja, Salaman Minä, Olli ja Orvokki, Päätalon Nälkämäki… Hei! Siinä on Huovisen ja Meren Piirakkasota. Tuo kirja on näköjään seurannut minua vuoteen 2022.
Katson ulos olohuoneen ikkunoista. Hultinin ystävällinen lääkärisetä avaa vastaanoton oven toisella puolella Menninkäisentietä. Sehän on yläkerran Tom. Mikähän Tomia vaivaa, kun on joutunut äitinsä kanssa lääkäriin. Tomin sisko Eva on tullut kotiin. Kuulen Für Elisen alkusoinnut. Yritä nyt päästä sen hankalan kohdan yli. Ei. Ei onnistu. Tiedän mikä tulee seuraavaksi. Aivan oikein. Raivokas kissanpolkka. Ja sitten. Pum! Pianon kansi kiinni.
Kukas tuolla kulkee? Mummuni raahaa ruokakasseja Rallista. Aina hän käy siellä keskustassa vaikka Elannon kaupat ovat aivan nurkan takana. Matin isän iso, vihreä Mercedes-Benz 250 lipuu pitkin tietä. Tohtorin työpäivä tutkimuslaitoksella on päätynyt. Kyydissä on myös Matin äiti ja takapenkillä ovat ostoskassit. Hekin tulevat uudesta RAL-myymälästä. Joku ajaa kilpapyörällä pihaan. Se on yläkerran Antti. Hän on juuri hankkinut tuon hienon käyräsarvisen pyörän.
Iso auto kääntyy pihaamme . Uusi tummansininen auto. Se on isäni. Hän on taas vaihtanut auton. Tuo on Toyota Crown. Menen parvekkeelle varovasti kurkkaamaan. Auto pysähtyy autotallin eteen. Ovi avautuu. Isäni on päivettynyt ja vielä hyvässä kunnossa. Mummuni pysähtyy kasseineen juttelemaan isäni kanssa. Ja tuolta tulevat nurmikon yli äitini ja veljeni. Veljeni klooriveden vihertäväksi värjäämä, vaalea tukka on vielä märkä uintiharjoitusten jälkeen. Hekin pysähtyvät auton luokse. Näen kuinka isäni esittelee uutta autoaan. Availee ovia ja konepellin ja selittää jotain. Hän ajaa auton sisään talliin. Kuulen tallin ovien jysähdyksen. Iloiset äänet kaikuvat porraskäytävässä. Nyt äkkiä takaisin omaan huoneeseeni. Aya, tule, tule! Suljen huoneeni oven. Ulko-ovi avautuu.
Kerron lisää seuraavassa viestissäni. Nyt minun täytyy lopettaa. Äitini huhuilee minua syömään.
Ystävällisin terveisin,
Robert
