Onervan ja Vienon uudet kesäseikkailut

Vääksyn Kesä jää taakse

Vääksyn Kesän mökeistä luopuminen on kova paikka, Onervalle, kaksosista toiselle. Itku tulee, kun hän kuulee, että yhdestä mökistä on jo kaupat tehty ja toinen, se alkuperäinen kesämaja, Koivu, on menossa myyntiin. Vienolle ei noin voimakasta tunnesidettä Vääksyn Kesään muodostu. Ikävä hänelläkin on helteisen kesän riemuihin uimarannalla ja sadepäivien kiireettömiin lukijaisiin.

2020 heinäkuussa, kun tytöt vierailevat uudella – tuolloin vielä Simeoni-nimisellä – mökillä, paarmat pörräävät pihalla, saunarannan vesi on syvää ja kylmää, pieni-ikkunainen mökki synkeä ja pitkää heinää kasvava piha siivoton. Kärtty ja Hemu alkavat itsekin hieman epäillä, onko koko touhussa mitään järkeä. Syksyllä he kuskaavat toistakymmentä autokuormaa romua ja roskaa pienjäteasemalle Matukka-Sitikalla. Ikkuna- ja lattiaremontti valmistuu marraskuussa, kuten Lehmuskorven rakennusmestari on luvannut: viimeisenä päivänä, mutta kuitenkin aikataulussa. Sitten saapuu talvi.

Kevään koleutta

Kevät on kylmä ja sateinen. Niin kylmää on vielä toukokuun alussa, että ilman mökin tuvassa jököttävää öljytäyttöistä sähköpatteria maali ei kuivu. Melkein joka päivä Hemu ja Kärtty käyvät tekemässä jotain. Maalaus- ja muita kunnostustöitä riittää yllin kyllin. Ilmat lämpenevät vihdoin.

Kuumimpana toukokuun päivä, kun Kärtty on ystävänsä Jarmon kanssa tuvan seiniä kuultomaalilla sivelemässä, huristelee ilmapumppumiehen auto pihaan. Hänen laitetta asentaessaan Kärtty miettii tarvinneeko tuota vehjettä muuhun kuin lämmitykseen. Mökki on helteisenä kevätpäivänä viileä, jopa kylmä.

Paineita uudella mökillä

Välillä tuntuu, että hommat etenevät etanan vauhdilla. Kesäkuussa Hemun opastyöt Urajärven kartanolla alkavat. Kärtty käy Rolf-koiran kanssa tekemässä täysiä työpäiviä. Ehkä Nestori – joka on mökin uusi, Onervan keksimä, nimi – saadaan sittenkin asuttavaan kuntoon juhannukseksi.

Ja niin käykin. Putki- ja sähkötyöt ovat kyllä hieman kesken, mutta keittiö on käyttövalmis ja makuuhuoneiden kaapit ovat paikoillaan, kun juhannusaatto koittaa. Juhannussunnuntaina tuttu valkoinen auto kaartaa punaisesta portista pihamaalle. Takapenkiltä hyppää ulos kaksi iloista tyttöä: Onerva ja Vieno ovat tulleet viettämään kuukauden kesälomaa Päijänteen rannalle Hemun ja Kärtyn uudelle mökille. Hienot kesäkokemukset Vesijärven rannan mökeillä ovat molemmilla muistissa. Miten ne voidaan saavuttaa tai jopa ylittää? – miettivät molemmat isovanhemmat.

Rantatalkoot ja remonttihommia

Heti loman aluksi Henri ja Kärtty siivoavat uuden laiturin viereisen rannan. Toista tuntia he paiskivat töitä. Rantaan ajautuneet kaislat haravoidaan pois, terävät kivet saavat kyytiä ja vesikasveja niitetään viikatteella. Rannasta tulee oikein hyvä ja siisti. Se onkin kiva juttu, koska helteiden lämmittämässä vedessä tullaan viettämään joka päivä monta tuntia. 

Sitten Henri ja Kärtty kuskaavat Tokmannilta vuokratulla punaisella peräkärryllä kaksi suurta kuormaa jätepuuta ja muuta roskaa pienjäteasemalle. Piha siistiytyy ja Koltteri-Pösön vetokoukulle tulee heti käyttöä. Asemalla on juhannuksen jälkeen hirmuinen ruuhka, kun monet muutkin mökkiläiset ovat saaneet saman idean. Muitakin pihatöitä tehdään. Ulkohuussi saa valkoisen sisäpinnan ja punaisen lattian. Tosca ja Kärtty kaatavat ja karsivat pihan reunassa kasvavan kuusen sillä aikaa, kun Henri yrittää saada moottorisahaa toimintakuntoon. Myöhemmin, Miron avustuksella, saha pärähtää käyntiin. Nopeasti Henri pilkkoo pari lehmusta polttopuiksi.

Retki vesipuistoon

Vääksyssä voi uida monessa paikassa. Vääksynjoen vesikin on lämmintä, joten sinne vain polskimaan, jos ei ehdi Vesansalon mökille ajaa. Isällä ja äidillä on kiirettä seuraavanakin päivänä. Kärtty lupautuukin perjantaiaamuksi lapsenvahdiksi. Kun hän kysyy, minne mennään, hihkaisevat tytöt yhdestä suusta: Vesipuistoon! Kello yhdeksän puisto on hiljainen. Niinpä saamme leikkiä rauhassa. Vienon suosikki on apinakiikku. Kärttyä hieman pelottaa päästää irti istuimen vaijerista. Hurjaa kyytiä Vieno syöksyy matkaan. Temppu tehdään monta kertaa peräkkäin. Niin monta kertaa, että Kärtty alkaa hieman väsyä.

Sillä aikaa Onerva on tehnyt vankilan tappajavalaalle leikkipaikan kanavaan. Siellä se hirmu on kiikissä, kunnes Onerva nostaa sulun portin ylös. Silloin saavat tytöt pitää kiirettä, ettei muovivalas katoa lopullisesti viemäriin. Kun kello lähestyy kymmentä, täyttyy puisto meluavista päiväkotilapsista. On aika siirtyä muihin maisemiin. Kuljemme kanavan viertä pitkin pelaten hanhenkakkalottoa. Kuka ensin huomaa hiekkatiellä pökäleen saa pisteen. Tässä kisassa tulee tasapeli.

Allas vastaan ranta

Viikonloppuna Onerva ja Vieno käyvät serkkujen luona kyläilemässä. Maanantaiksi Kärtty on järjestänyt tytöille yllätyksen. Pihalla odottaa kaivovedellä täytetty kahluuallas. Hirmu kylmää, sanovat molemmat ja hyppäävät saman tien pulikoimaan. Aurinko taivaalla on hehkuva kehä. Vesi lämpenee nopeasti. Kärtyn hankkimat vesipyssyt ampuvat pitkiä kaaria, myös liian lähelle uskaltautuneen isoisän paidalle. Onpas virkistävää, tuumii hän ja jatkaa heinikon niittämistä. Altaan tyhjennys käy kätevästi, kun jalalla painaa reunan alas. Onhan uiminen Päijänteessä aivan toista kuin pienessä altaassa roiskiminen. Omalla rannalla kun voi uida sekä uimapuvussa että nakkena.

Uimahyppyjä ja pulikointia

Onerva hyppii veteen laiturilta riemusta kiljuen. Vienoa hieman pelottaa loikata päätä pahkaa Päijänteeseen. Aluksi Trista-täti seisoo vedessä ottamassa vastaan Vienon pomppua. Sitten Vieno sanoo, ettei tarvitse apua. Kohta molemmat tytöt esittävät toinen toistaan hurjempia temppuhyppyjä. Pömmillä tai peffaplätsillä saa veden roiskumaan vaikka laiturilla vahtia pitävän Hemun päälle. Kärtty nostaa lämpömittarin ylös vedestä: 26 ja puoli astetta. Kuin kylpylässä, toteaa äiti. Eikä yhtään kyylätätiä vahtimassa haukan lailla lasten iloittelua.

Yöt mökillä

Torstai on jännä päivä. Äiti ja isä lähtevät käymään kotona Rovaniemellä romanttisilla kävelyillä, kuten tytöt osaavat kertoa. Vanhempien kanssa olemme sopineet, että tytöt voivat yöpyä pari viikkoa Nestori-mökillä. Tuvassa on kotoa Vääksyntieltä raahattu sininen vuodesohva, johon molemmat mahtuvat – aluksi laittamalla riidanestotyyny nukkujien väliin. Hemu epäilee saavatko Onerva ja Vieno nukuttua valoisassa huoneessa. Vielä mitä. Kun takana on touhukas päivä, uni tulee nopeasti.

Hurja-Harri ja Prinssikäki

Iltasatu pitää tietysti lukea. Mauri Kunnaksen Hurja-Harri ja pullonhenki on tyttöjen ykkössuosikki. Kärtty osaa kertomuksen melkein ulkoa, niin monta kertaa se on luettu. Hemu on ripustanut tuvan seinälle käkikellon, joka tietysti vaiennetaan yöksi. Päivällä käki kukkuu puolen tunnin välein. Siitä saadaankin aihe satuun, jonka Kärtty lupaa kirjoittaa.

Seuraavana iltana Prinssikäki-juttu on valmis. Satu kertoo joutilaasta prinssistä, jonka ilkeä noitakala taikoo erilaisiksi esineiksi, muun muassa käkikellon käeksi. Tytöt nauravat tarinan vauhdikkaille käänteille. Hemu tuumii, että onko Prinssikäki liiankin innostavaa kuultavaa ennen nukkumaan menoa. Onerva ja Vieno vastaavat pontevasti: ”Ei ole! Prinssikäki on juuri sopiva iltasaduksi.”

Huh, hellettä!

Rantaelämä jatkuu tauotta. Kun ilman lämpötila on monena päivänä peräkkäin yli 30 astetta, lämpenee vesikin ennätyslukemiin. Kuumimpana päivänä laiturin kupeessa lojuva mittari näyttää lähes 29 astetta! Kärtty käy suppaamassa melkein joka päivä. Silloin Hemu makoilee laiturilla ja vahtii tyttöjen leikkejä.

Järvestä ei ole kiire pois. Syömässä tietysti pitää käydä, mutta pienen ruokalevon jälkeen olemme taas rannalla. Joskus leikeissä mukana on myös naapurin hiljainen Lenni-poika. Onerva on taitava sukeltaja. Vieno ei tykkää vedenalaisesta elämästä aivan niin paljon: nenästä täytyy pitää kiinni ja se hieman haittaa sukellushommia. Niinpä Vieno oppiikin ensin uimaan kymmenen metriä. Pian molemmat tytöt uivat laiturin portailta rannalle. Kärtyn mukaan matkaa kertyy yli 20 metriä. Kaksosten äiti ja isä ovat ihmeissään. Mutta videot eivät valehtele – tytöt ovat oppineet uimaan, eikä vain yhdellä tyylillä. Onerva osaa selkäuintia ja Vieno tapailee rintauinnin liikkeitä.

Pahvielukat eivät kiinnosta  

Iltaisin, kun ilma on hieman viilennyt, piirretään ja askarrellaan. Kärtty on ostanut Frozen-yllätyslaatikon ja pahvieläimistä koottavan eläintarhan. Ne jaksavat kiinnostaa tasan yhden illan. Kuka nyt pahvielukoita jaksaa taitella, kun ulkona voi touhuta aamusta iltaan.

Isä ja äiti ovat jättäneet uudet polkupyörät mökille. Onerva on jo kotona oppinut pyöräilyn alkeet ja nyt hän sukkuloi pihalla hurjaa vauhtia. Jostain syystä vikuroiva pyörä ei tottele Vienon pyyntöjä. Kärtty ja Vieno päättävät harjoitella koko illan. Seuraavana päivänä Vieno ei halua ketään avuksi. Sitkeästi hän siirtää polkimen oikeaa kohtaan ja pyrähtää matkaan. Ensin pari metriä, sitten jo ainakin kymmenen ja lopulta koko pihamaan halki. Tässäkin on vanhemmilla ihmettelemistä, kun he palaavat.

Retkeilyauto saapuu

Miro tulee käymään retkeilyautolla. Nyt saamme herkutella Tristan ja Miron pyytämällä lohella. Miro on erinomainen kokki. Grillattu lohifilee uusien perunoiden kera maistuu myös Kärtylle, joka ei ole kalaruokien suuri ystävä. Mutta kuka on laittanut nutipääveitsen voirasiaan! Kärtty ja Miro käyvät yhdessä melomassa. Tytötkin pääsevät laudan kyytiin, samoin Haudi-koira, joka on mestariuimari. Rolfikin uisi, mutta paksu turkki kestää kuivua koko päivän. Koiraa kiusaavat vielä punkit ja helteen aiheuttama ihottuma. Rolle viihtyykin paremmin mökin viileydessä.

Vesipedot Muriel ja Yriel

Onerva ja Vieno uivat ja sukeltavat kirkkaassa rantavedessä kuin delfiinit – tai merenneidot. Kärtty kehuu tyttöjen uimataitoa ja vertaa heitä Ariel-merenneitoon. ”Minä olen Muriel!”, sanoo Onerva. ”Ja minä Yriel!”, keksii Vieno. Tästä alkaa uuden iltasadun kehittely. Jutusta tulee aika pitkä eikä se valmistu ennen kuin parin päivän päästä. Sadun nimi on: Muriel ja Yriel, noin seitsemän meren kauhut.

Kun satu luetaan ensimmäisen kerran, ehdottavat tytöt muutoksia ja lisäyksiä kertomukseen. Menee vielä päivä jos toinenkin ennen kuin tarina saa lopullisen muotonsa. Välillä katsotaan YouTubesta opetusvideoita; sadussa on monta uutta sanaa kuten tursas, albatrossi, Suezin kanava, trombi, fregattilintu, plankton…

Ja rantojen hamppari…

YouTubesta löytyy myös tämän kesän hittisävelmä ja sehän on Muurari Kipparikvartetin esittämänä. Varsinkin Kauko Käyhkön bassoäänellä mörisemä: ”…ja rantojen hamppari.” saa tytöt nauramaan. Kärtyllä on kyllä hieman vaikeuksia selittää minkälainen tämä hamppari oikein on. Kun tytöt haluavat kuulla iltalaulun ennen nukkumaan menoa, Kärtty soittaa ja laulaa heille kappaleen nimeltä Tatuointi. Hemun mielestä se ei ole mitenkään sopiva laulu mihinkään aikaan päivästä.

Veneretki Päijänteellä

Onerva ja Vieno pääsevät Lennin perheen kanssa pitkälle veneretkelle. Kärttykin innostuu kokeilemaan sähkömoottoria soutuveneen perään kiinnitettynä. Yksi matka tehdään näin läheiseen Kinissaareen. Henri-isä ui koko matkan saareen ja takaisin, vaikka aallokko on melkoinen. Retken jälkeen Kärtty laittaa veneeseen laitavahvikkeen. Kun moottori on sivulla, on venettä mukavampi ajaa. Hemu, Kärtty ja Rolf tekevätkin onnistuneen saaren ympäri ajelun eräänä tyynenä heinäkuun lopun iltana.

Koko suku suppaa

Tosca ja Henri pääsevät kokeilemaan suppausta. Henri kaatuu neljä kertaa. Onneksi hattu pysyy päässä. Rantasauna lämpiää joka ilta. Kun on muutenkin hiki pinnassa koko päivän, ei saunominen aina innosta. Hemu vie tytöt pari kertaa pesusaunaan, kun se on juuri sopivasti lämmitetty. Saunalaiturilta voi hyppiä syvään, lämpimään veteen. Vienokin innostuu löylyjä ottamaan ja sanoo: ”Kiitos sauna.”

Ötökkäkesä

Trooppinen ilmanala saa pölyttäjät liikkeelle. Perhosia liitelee pihamaalla ja kimalaiset pörisevät kukkaniityllä. Suruvaipat ovat kookkaita kuin rastaat: Henri erehtyykin kuistille pyrähtänyttä perhosta linnuksi luulemaan. Ampiaispesä jossain mökin alla aiheuttaa hieman ongelmia. Yksi amppari pistää Onervaa. Vienokaan ei säästy pistokselta. Kun tytöt ovat Sirkkusen rannalla serkkujen kanssa uimassa, tuikkaa yksi ilkimys, vesimelonin houkuttelemana, Vienoa käteen.

Järveen, järveen! Kalaan, kalaan!

Järveen, järveen! -heittoja päästään leikkimään Tristan ja Miron kanssa. Onerva uskaltaa kiivetä Tristan olkapäille, josta hän linkoutuu pitkälle taaksepäin. Miro on tietysti varmistamassa. Onneksi Miro saadaan vielä mukaan onkireissulle hänen viimeisenä iltanaan. Maa on kuivaa. Pölly käy kun Kärtty etsii matoja Hemun kasvimaasta. Miro keksii kaivaa ojanpohjaa, mutta sieltäkään ei löydy kuin yksi vaivainen liero.

Edellisen päivän lounaan pastanjämät otetaan mukaan syötiksi varmuuden vuoksi. Vieno saa viisi kalaa. Vaikka Onervan onkeen tarttuu ainakin kaksi isoa vonkaletta, yhtään ei saada ylös laiturille. Kalat päästetään takaisin järveen paitsi yksi ahven, joka on hotkaissut syötin mahaan asti. Siitä tehdään grilliruokaa. Toisella reissulla, jolla avustajina ovat Tari ja Henna, Onervakin saa ensimmäisen kalansa. Syöttinä toimii nyt keitetty pätkämakarooni. Aina kun Kärtty avaa tytöille auton oven, hän sanoo ”mädäm” ja kumartaa kohteliaasti. Onervaa ja Vienoa ihmetyttää moinen käytös. Selityksen kuultuaan he ymmärtävät, että hienoille leideille autonkuljettaja on totta kai kohtelias.

Lähtölentoon

Muutamaa naarmua pahempaa ei tapahdu. Vaikka Vieno lähtöpäivän aamuna kaatuu pahannäköisesti portaissa, laastareita tarvitaan vain henkisiä haavoja peittämään. Itikan pistoja ja paarman puremia on jokaisella, mutta nehän kuuluvat kesään. 

Viisi viikkoa on pitkä aika, mutta kesälomalla se tuntuu kovin lyhyeltä. Onerva ja Vieno ovat vielä kaksi yötä Hemun ja Kärtyn hoidossa sillä aikaa, kun äiti ja isä pakkaavat kimpsut ja kampsut autoon. Tiistaiaamuna Hemu vie tytöt Vääksyntielle, jossa auto odottaa valmiiksi pakattuna. Kotimatkalla tytöillä ei ole ollenkaan surullinen mieli, koska eskari alkaa pian ja Hemu ja Kärtty tulevat syksyllä viikoksi Rovaniemelle. Sitä paitsi lomailu uudella Nestori-mökillä on ollut kaikin puolin täysosuma.