Kesä 2022 yllättää Hemun ja Kärtyn juhannusaaton helteellä. Joskus syksyllä päivämääriä mietittäessä on yhtenä vaihtoehtona ollut Toscan, Henrin ja tyttöjen saapuminen Vääksyyn juhannukseksi. Mutta niin siinä käy, että Hemu pääsee tekemään ensimmäisen koelaskun uudesta liukumäestä. Hyvin se menee. Toinenkin lasku onnistuu Päijänteen lämmenneeseen veteen, oikeaoppisesti riemunkiljahduksen kera.
Mäki on Kärtyn omasta päästä tehty, siis mäen rakenne ja muotoilu… Tarvikkeet löytyivät mökin ulkovajoista: vankkatekoinen penkki sopi mäeksi, puretusta sängystä saatiin höylättyjä lautoja portaiksi ja kaiteiksi, Jarkin ja Sirkan lahjoittamaa Taattolan muovimattoa naputeltiin huopakattonauloilla liukupinnaksi ja torni eli risa keittiöjakkara ”lainattiin” Vanhiksen pyörävarastosta. ”Rakenne on nerokas”, sanoo Kärtty viitaten kahteen osaan menevään runkoon, joka mahtuu vaikka Matukka-Sitikkaan. EU:n turvamääräyksiä ei mäki ehkä aivan täytä, mutta jykevä se on. Sen toteaa myös Henri, joka uskaltaa jo toisena lomapäivänä irrottaa otteensa laiturille kannetusta liukumäestä.
Taivaalla hehkuva aurinko lämmittää uimaveden juuri sopivaksi pitkään polskimiseen. Kärttykin testaa mäkeä, kuten rakentajan tuleekin tehdä. Muovimatto on märkänä juuri niin liukas kuin sen pitääkin olla. Onneksi keväällä aivan alhaalla ollut Päijänteen vedenpinta on noussut reilusti. Niinpä Kärttyä ei satu juuri ollenkaan jalkapohjiin, jotka iskeytyvät järvenpohjan kiviin. Onerva ja Vieno näyttävät etteivät uimataidot ole mihinkään talven aikana hävinneet. Uusia pituusuintiennätyksiä tehtaillaan vähän päästä. Tänä kesänä voi siis turhan varovaisuuden heittää kaislikkoon ja nauttia täysin siemauksin laiturielämästä. Pömmejä ja peffaplätsejä tehdään tietysti. Uutuutena Vieno esittää mahaplätsin. Onerva taas näyttää veden alla delfiinipyörähdyksiä.
Kun koko päivä on rannalla riehuttu ja räpiköity, maistuu ruokakin. Tänä kesänä ei enää ollakaan vain kaasugrillin varassa. Mökissä on toimiva Boschin liesi ja kiertoilmauuni. Uunissa vaikkapa tyttöjen pikaherkku nakit ranskanperunapedillä kypsyy nopeasti. Toinen keittiöhommia helpottava vehje on pikkuinen Siemensin tiskikone. Nyt ei tarvitse jakaa kuin tiskikoneen täyttö- ja tyhjennysvuoroja. Lisäksi kuistilla hyrisee pieni lisäjääkaappi. Kylmätilaa tarvitaan paljon, sillä kuuden hengen ruuat täytyy saada helteeltä nopeasti suojaan. Aina raikas bakteerimehu, omena ja rypäle -Gefilus, on edelleen Kärtyn ja tyttöjen suosikki. Sitä pitää ostaa kaksi litraa kerralla, ettei se vain pääse kesken loppumaan. Tänä kesänä ollaan supertarkkoja Onervan gluteenittomien ruokien kanssa: ne ovat omassa laatikossaan ja leviterasiassa lukee kissankokoisin kirjaimin ”ONE”. Vahinkoja ei siksi satukaan.
Vielä viime kesänä emme uskaltaneet pyöräillä rantaan. Nyt tuo muutama sata metriä taittuu polkupyörillä kevyesti; varsinkin menomatka, joka on pelkkää alamäkeä. Jarrua saa painaa oikein tosissaan ja hiekkatien lanaamisen jälkeen pitää irtosoran peittämissä mutkissa olla tosi varovainen. Kypärät tiukasti päässä – paitsi huonoa esimerkkiä näyttävällä Kärtyllä – pyöräkaravaani kaartaa rantaan. Kärtty on kyllä muuten valpas, muistuttaa ajolinjalla pysymisestä, turvaväleistä ja vahtii autojen ohituksia. Onneksi liikennettä ei Venäjänniementiellä juurikaan ole. Kesän spesiaali on tarakkakyyti Aino-pyörällä, kypärä matkustajan päässä tottakai. Autolla mennään, jos sataa tai on niin paljon tavaraa mukana, ettei pyörän kori riitä. Bensan hinta on niin kova, että autoa käytetään vain tarpeessa tai laiskuuden puuskassa.
Jänniä juttuja riittää tälle lomakuukaudelle. Heti ensimmäisen viikon torstaina Onerva ja Vieno pääsevät Tampereelle Pikku Kakkosen tammikuussa 2023 esitettävän jakson nauhoitukseen. Päivä on kuuma, mutta Tohlopin studiolla on mukavan viileää. Televisioesiintyminen sujuu mallikkaasti. Vaikka tyttöjä hieman jännittää, he ovat studion melskeessä kuin kotonaan. Illansuussa on Hemulle ja Kärtylle paljon kerrottavaa.
Lauantaiaamuna Kärtty vie tytöt leikkipuistoon. Sillä aikaa Henri ja Tosca pakkaavat laukut Kuortaneen keliakialeiriä varten. Kanavapuistossa on hirmuinen ryysis, parkkipaikka pursuaa autoja ja meteli on korvia huumaava. Onko täällä aina tällaista, miettii Kärtty, joka on pakoillut monta viikkoa Vanha Vääksyn hulinoita Vesansalon mökillä. Koiriakin on kymmeniä. Täällä on koiranäyttely, osaavat tytöt neuvoa ja kiirehtivät kohti keinuja ja leikkikanavaa. Puistossa on kuuma. Niinpä Kärtty makoilee puiden varjossa uudessa puukeinutuolissa suurimman osan ajasta.
Porukkaa on tosi paljon, mutta Onerva ja Vieno osaavat jonottaa ja käyttää myös tilaisuutta hyväkseen, kun keinu vapautuu. Vieno tarvitsee apua apinakiikun ylös vetämisessä. Onerva päättää leikkiä tappajavalaan ja mursun pyydystystä, mutta vettä on liian vähän ja lapsia on liian paljon. Muutaman kerran Kärtty käy tyttöjen luona vetäytyen saman tien hikisenä takasin puiden siimekseen. Sieltä on hyvä tarkkailla toisella silmällä lasten touhuja. Tytötkin käyvät varjossa vilvoittelemassa ja valittavat kuumuutta, mutta tyhmä Kärtty ei tajunnut ottaa juomapulloja mukaan. Juuri kun olemme päättäneet lähteä lampsimaan takaisin Vanhikseen, soi puhelin. Pakkaaminen on valmis. Tytöt haluavat vielä pelata kierroksen hanhenkakkalottoa kanavaa reunustavalla hiekkatiellä. Käännymme kuitenkin Vääksyntielle jo myllyn padon kohdalla; hellettä on liikaa, ihmisiä on liikaa eikä hanhenkakkaa ole vielä tarpeeksi. Kärtty saattaa tytöt Vanhikseen, jossa vanhemmat ovatkin jo lähtökuopissa. Sitten ei muuta kuin hyvää matkaa ja hauskaa lomaa!
Kun tytöt tulevat takaisin mökille, on heillä on vaikka mitä puhuttavaa. Kuortaneen Urheiluopistolla he pääsivät uimaan sisähalliin, jossa he ikävä kyllä joutuivat pulikoimaan kuin sillit suolassa. Koko perhe ehti pelailemaan vaikka mitä pallo, sun muita -pelejä. Vieno oli hyvä mölkyssä, Onerva taas onnistui keilauksessa. Vanhemmat osallistuivat monenlaiseen toimintaan sellaisella innolla, että olivat aivan uupuneita ohjatun liikunnan määrästä. Onervan mielestä kaksi parhainta asiaa oli ruokailut, joissa ei tarvinnut miettiä, mikä syötävä on gluteenitonta ja ruokajonossa juttelu olympiamitalisti Matti Mattssonin kanssa. Vienokin piti leiristä, vaikka väkeä suuren opiston alueella oli ylenmäärin eikä järven vesi ollut niin lämmintä kuin Päijänteessä. Molempien mielestä kaikkein parasta on paluu takaisin Nestori-mökille.
Kuten olimme yhdessä suunnitelleet ja ideoineet, seuraava kertomus on jatko-osa alkuperäiselle Ägäbys Skorpioni -jutulle. Ägäbys Skorpioni on todella vihainen -tarina on Kärtyn blogin ylivoimainen ykkönen. Sillä on yli kolme kertaa enemmän lukijoita kuin kakkosella. Tyttöjen iloksi Kärtty on saanut uuden Suomeen sijoittuvan kertomuksen valmiiksi kuvineen kaikkineen. Tässä tarinassa Tollo Tiikeri on pääosassa. Onervaa ja Vienoa naurattaa erityisesti Tollon pään juuttuminen Joraava Okelan pesäkoloon. Juttu luetaan moneen kertaan. Kärtty kirjoittaa toisenkin jatko-osan; tällä kertaa Prinssikäki-juttuun. Tytöt pursuavat hauskoja ideoita ja alkuperäiskuvituskin syntyy nopeasti auringonpaisteisella terassilla sunnuntai-iltapäivää viettäessä. Tarinan nimeksi tulee Prinssikäki 2: Artturin ja Lispetin vedenalainen seikkailu. Kun juttu julkaistaan blogilla, saa kuvitus erityiskiitokset. Eikä suotta.
Isä ja äiti viipyvät Vääksyssä vain pari päivää, kun he jo matkaavat takaisin kotiin Rovaniemelle. Onerva ja Vieno jäävät tietysti mökille. Heti alkuviikosta Hemukin lähtee kolmeksi päiväksi Seilin saarelle Lahden sukututkijoiden tapaamiseen. Eihän Hemu mikään sukututkija ole, mutta tapaamisen teema ”hulluuden historia” on hänen mielestään erittäin kiinnostava. Sillä aikaa Kärtty on tulla hulluksi mökillä. Helteet nimittäin loppuvat ja yhtenä päivänä vielä sataa koko ajan kaatamalla. Vedetkin kylmenevät; hyvä jos yhdelle uinnille päästään ja silloinkin hytistään kohta kylpytakit käärittyinä hartioiden ympärille.
Pahinta sadepäivää vietetään käymällä kaupoissa. Ruuan lisäksi ostetaan Tokmannin alennuskorista hulahulavanne, valaanpelastusalus ja kaksi Jeanne D’Arc -tyttöritarin pienoismallia. Onneksi sade hellittää illaksi. Vaikka koko päivän on satanut ei matoja löydy kuin muutama. Laituri on hyvä ongintapaikka, koska kaislikossa on ahvenia, särkiä ja lahnoja. Koko ajan nykii, mutta vain kolme kalaa saadaan ylös. Yhdeltä ahvenparalta pitää taittaa niskat sen hotkaistua koukun mahaan saakka. Muut kalat päästetään takaisin järveen.
Sää ei parane seuraavanakaan päivänä. Sisällä olo tekee kaikki hieman kärttyisiksi, jopa Kärtynkin. Tytöt järjestävät pohjoismaiset painimestaruuskisat eli nahistelevat ja riitelevät koko iltapäivän. Kun kaikki muut keinot on käytetty, kaivaa Kärtty vanhan läppärin Hemun huoneen hyllyltä ja laittaa Onervan ja Vienon suosikkisarjan pyörimään. Iltapalan jälkeen on rauha maassa ja Mauri Kunnaksen Hui kauhistus sekä Hurja Harri ja pullonhenki -kirjat luetaan innolla. Onerva jää nukkumaan vuodesohvalle ja Vieno pääsee Hemun sänkyyn.
Tytöt ovat innostuneet onkimisesta ja kun Kärtty kaikki ojanpohjatkin tonkii, niin matoja löytyy kunnolla. Naapurin Lennikin on rannassa äitinsä kanssa. Kärtyllä on pahat aavistukset, kun hän näkee, että poika heiluu laiturilla heitto-ongen kanssa. Ja niin siinä käy, että Lenni poistuu paikalta itku silmässä ja koukku sormessa.
Kaiken hyvän lisäksi Onerva horjahtaa vaatteet päällä jordaaniin eli järveen. Onneksi olemme autolla matkassa. Onerva ei vilustu ja Lennikin saa koukun pois sormestaan. Mutta onkimishalut loppuvat siihen, tosin vain hetkeksi.
Hemun tultua takaisin tytöt pääsevät hänen mukanaan koko päiväksi museo- ja taidenäyttelykierrokselle Lahteen. Isomummi Inkkukin otetaan mukaan. Kauniit kesämekot tytöille löytyvät paikalliselta kirpputorilta.
Perjantaina olemme taas Kanavapuistossa. Tällä kertaa Hemu ja Kärtty tapaavat vanhat Vääksyn Kesän naapurinsa Jarmon ja Kaisan Jokivarren kahvilassa. Juuri kun saamme ruuat eteemme alkaa rankkasade. Kärtty saa lainaksi Kaisan sateenvarjon, joka laukeaa kuin jalkajousi: hyvä ettei se osu sisään tulevaan asiakkaan reiteen. Kärtty ryntää hakemaan autosta lisää vaatetta Onervalle ja Vienolle, jotka kiltisti odottavat eteisessä kirjoja lukien. Palkkioksi tytöt saavat leivokset.
Mustarastaat ovat tehneet pesän kuistin katonrajaan. Hyvin pesiminen onnistuu, vaikka ovesta rampataan yhtenään ja grillillä laitetaan joskus ruokaa. Lintuemo ryntää aina kirkuen karkuun, kun ovi aukeaa. Yhtäkkiä pesästä alkaa kuulua piipitystä. Poikaset vaativat suureen ääneen ruokaa. Vain viikko pari tuosta ja poikaset ovat lentäneet pesästä. Kärtty päättää pudottaa pesät – toinen on viime kesältä keskellä terassin kattoa – syksymmällä. On kivaa katsella lintujen puuhia, mutta valkoiset raidat vihreän mökin seinissä ja kaiteissa on se vähemmän kiva juttu.
Hemun ja Kärtyn kanssa tytöt pääsevät käymään Kuotaanrannan uimapaikalla, kun olemme asioilla Vääksyssä. Kaksi raggaripoikaa tekee venelaiturille töhryjä, joista Hemu käy heitä torumassa. Onerva ja Vieno kokeilevat myös innolla ulkokuntosalin laitteita.
Illalla mennään taas onkimaan, tällä kertaa Hemun toivomuksesta. Kaloja tulee oikein mukavasti. Hemu vain ei saa mitään. Kun jo teemme poislähtöä, Hemu vetää ongen ylös. Koukussa on jättimäinen lahna! Kalasta ehditään ottaa vain pari kuvaa ennen kuin se nykäisee siiman poikki ja katoaa kaislikkoon koukku poskessa. Kaikkia tuo tapaus harmittaa, mutta omapa on syynsä, kun tuolla tavalla tempoo.
Helteisinä iltoina järvellä on veneitä. Ei mitenkään ruuhkaksi asti, kiitos kalliin polttoaineen. Yksi kiusa on ja pysyy: vesijetit. Kärttyä niiden ininä ja hurjastelu harmittaa niin paljon, että hän kirjoittaa blogilleen jutun nimeltään Urheilu seura Veskun Vesi Pöhöt Ry. Tytöt haluavat tietysti, että juttu luetaan iltasatuna. Loppuloma meneekin hauskasti arvuutellessa kuka Pöhön veljeksistä pyörii ympyrää järvellä. Onko se Dille, Dorka, Reda vai Pöge? Kärtyn harmituskin haihtuu huumoriin, sillä joka kerran vesijetin ilmestyessä näköpiiriin häntä alkaa naurattaa, kun Onerva ja Vieno veikkaavat ajajan nimeä.
Tosca lähtee rohkeasti kolmen saaren kierrokselle suppilaudalla, vaikka tuuli on melkoinen. Toisaalta myötätuuleen mennessä ei tarvitse melaa paljoa heilutella. Hemun suunnittelema Kinissaaren retkikin tehdään vaahtopäisellä järvellä. Henri soutaa vastatuuleen kätensä rakoille ja vielä uskaltautuu uimaan kovaan aallokkoon saaresta pois. Hemulla on helpoin homma, koska hän on vihdoin ottanut kanootin käyttöön. Se ei ole tuulesta moksiskaan.
Onerva ja Vieno haluavat yhä useammin päästä pitkältä saunalaiturilta hyppimään ja uimaan. Uimataidot ovat taas ottaneet niin pitkän harppauksen eteenpäin ettei pikkulaituri enää riitä. Henrikin intoutuu tekemään pömmejä ja Tosca ui pitkälle väylän puoleen väliin. Kaikilla on hauskaa veden äärellä heinäkuun uudelleen lämmettyä. Hienoista haikeutta aiheuttaa tietoisuus siitä, että pian on viiden viikon loma Päijänteen rannalla päättymässä. Vaikka eihän murehtimiseen ei ole mitään aihetta, sillä Onervan ja Vienon koulu alkaa elokuun kymmenes päivä ja sitä ennenkin on tutustumisia ja muuta kivaa.
Kärtty luulee, että joulupukki on erehtynyt vuodenajasta, kun hän näkee mitä Henri kantaa auton tavaratilasta kuistille: uudet seitsemänvaihteiset pyörät, kilpauimarin uimapuvut ja lasit – sekä kotona odottamassa uudet rannekellot, joilla voi soittaa Hemulle ja Kärtylle. Soittoja tuleekin ihan kivasti molemmille isovanhemmille.
Kotiinlähtöä edeltävänä aamuna syömme aamiaisen kaikki yhdessä Vääksyntien asunnolla. Tosca on pitänyt lupauksensa ja leiponut Kärtylle mansikkakakun palkkioksi hänen gradunsa oikoluvusta. Kakku on niin herkullinen, että Kärtty katselee huolestuneena vieressä kuinka pala toisensa jälkeen katoaa muihin suihin. Jää kakkua sentään puolikas mökille vietäväksi. Kärtty miettii viimeistä palaa syödessään, että olipa taas kiva ja monivaiheinen viisiviikkoinen. Yhtä mieltä hän on Hemun kanssa siitä, että ensi kesänä kummallakin tytöllä täytyy olla oma sänky. Pohjoismaiset painimestaruuskilpailut voidaan näin helposti välttää.