Muumilaakson tarinoita

”Selvä. Totuus vai tehtävä… Minun vuoroni. Totuus! Jotain, mitä on vaikea uskoa todeksi, mutta on kuitenkin totta? Hm… Olen viettänyt yön Tove Janssonin veljen, Larsin, huoneistossa 1980-luvun alussa.” sanon ruokapöytämme ääressä istuville vieraillemme. 

Huoneeseen laskeutuu kiusaantunut hiljaisuus, jonka ensimmäisenä rikkoo Antti: ”Miten tuo olisi muka mahdollista? Nyt saat kyllä selittää tarkemmin!” 

”Ei se ole vaikeaa. Tunsin Lassen ystäväni Tim Andrewsin kautta. Tim  taas oli Suomessa pitkään asunut amerikkalainen lehtori, johon tutustuin englannin opintojeni aikana. Olimme seuraavana päivänä lähdössä Timin saarelle Pellingissä. Minun oli turha lähteä teatteri-illan jälkeen kotiini Tapiolaan, niinpä jäin yöksi Lassen asunnolle. Selailin silloin ikkunalaudalla olevia LP-levyjä. Oli helppo tajuta, etteivät ne olleet Lassen.” 

”Ai, miten niin? Oliko niissä nimi kannessa? naljailee Antti.

”Ei. Eikä se ollut tarpeen. Ne kaksi päällimmäistä levyä olivat Led Zeppelinin nelosalbumi ja John Milesin ’Stranger in the City’. Minun ikäiseni tai hieman nuoremman henkilön musiikkia. Minullakin oli nuo levyt.” vastaan naurahtaen ja koen tarvetta kertoa hieman lisää: ”Lasse ja Tim omistivat yhdessä talon Mallorcan Fornalutxissa. Lomailin siellä yhden viikon heinäkuussa 1980. Lasse ei ollut siellä silloin. Tapasin hänet kyllä monta kertaa myöhemmin.”

Nyt on Antin vaimon, Ritan, vuoro heittää epäilyksen varjo päälleni: ”Vai linna Espanjassa! Onko sinulla esittää jotain todisteita väitteesi tueksi?” 

”Tämä menee hieman hankalaksi. Mutta, odottakaa hetki.” Kolistelen vaatekaappini yläpuolella olevaa komeroa. ”Löytyi! Tässä on diakuvia vaimoni ja minun lomamatkalta Mallorcalle talvella 1983. Tuossa talon katolla otetussa kuvassa on Heidi. Vasemmalla on Lasse ja oikealla hymyilee Tim. Tässä toisessa olemme lounaalla alakerran ruokasalissa.” Rita tuntuu tyytyvän diakuvien todistuksen. 

”Olen myös pidellyt käsissäni Lassen originaalipiirroksia, jotka hän oli lähettänyt ’The New Yorker’ -lehteen. He eivät kuitenkaan niitä julkaisseet vaan lähettivät piirrokset takaisin. Yhden niistä muistan hyvin. Se irvaili vodkamainokselle. Hieman liikaa venäläistä vodkaa juonut mies kompuroi portaissa, jolloin hänen vaimonsa tokaisee: ’The spirit of the czars…’ ”

”Aika hieno yksityiskohta. Tuota tuskin olisit tältä istumalta keksinyt.” myöntelee Antti: ”Kuulisimme mielellämme lisää näitä Muumilaakson tarinoita.”

”Saamanne pitää.” virnistän ja kaatelen lisää viiniä kaikille. ”Muumit olivat kyllä suosittuja jo tuolloin, mutta mistään tällaisesta globaalista menestyksestä ei edes unelmoitu. Ainakin Timin mukaan Lassen varallisuuden perusta oli filatelia. Hän oli kirjoittanut myös hyvin myyneitä dekkareita.” Otan kirjahyllystä nuhraatuneen pokkarin ja kerron: ” Tämän kirjan ostin 2000-luvun alussa järvenpääläiseltä kirpputorilta. Viisituhatta puntaa ilmestyi vuonna 1967. Lasse sanoi myöhemmin, että kirjan nimi pitäisi saattaa ajan tasalle, viiteen miljoonaan puntaan.”

Kun kirja kiertää kädestä käteen jatkan tarinointia: ”Niistä LP-levyistä tuli mieleeni, että olen myös tavannut Sophia Janssonin, Muumi-imperiumin nykyisen valtiattaren, ainakin kahdesti. Ensimmäinen kerta oli ravintola Kappelin teehuoneessa, jossa hän oli kesätöissä tarjoilijana. Olimme siellä teetä juomassa silloisen tyttöystäväni Astridin kanssa. Toinen kerta oli Timin asunnolla Nordenskiöldinkadulla, muistaakseni 1981. Nelihenkinen seurue oli käymässä Timin luona ennen elokuviin menoa. Seurueen miehet olivat Broadcast-yhtyeen laulaja Kim Lönnholm ja kitaristi Esa Kaartamo. Sophia oli toinen kahdesta blondista.”

”Tuota on jo aika paksua. Kuuluisuuksia taisi lapata yhtenään Timin luona?” naureskelee Antti hyväntuulisena. ”Stoori on kyllä hyvä. Miten voit todistaa tuon tapahtuneen?” epäilee hänen Rita-vaimonsa. 

”Niin muuten lappasi. Tim oli kotonaan teatteripiireissä. Näyttelijöitä, ohjaajia… Etenkin ruotsinkielisistä teattereista. Mutta mennäkseni tuohon mainitsemaani tilanteeseen, kuvaa tuosta tapaamisesta ei tietenkään ole. Elettiin aikaa ennen älypuhelimia. Joka tapauksessa, 2018, kun olin Super Bowl -yötä viettämässä ystävieni luona, Esa tuli paikalle Masa Maijasen, Broadcastin basistin, kanssa. Kun näin Esan, muistin heti tuon lyhyen kohtaamisen. Me nimittäin vertailimme valkoisia, sini-punaraitaisia tennissukkia sillä aikaa, kun Tim sekoitti drinkkejä keittiössä. Tuollaiset kamalat sukat olivat muotia silloin. Kerroin Esalle tennissukkaepisodin. Yllättäen hänkin muisti tuon tapauksen, ja lisäsi vielä, että hän oli silloin sen väärän blondin kanssa.”

Kestää hetken ennen kuin pöydän ääressä istuvat ystävämme tajuavat vitsin.