Muriel ja Yriel, noin seitsemän meren kauhut

Kaikkihan tietävät merenneito Arielin, harva kuitenkaan tuntee hänen villit siskonsa Murielin ja Yrielin. Kun Disneyn kykyjenetsijät hakivat pääosan esittäjää tulevaan piirroselokuvaan, he punnitsivat vaihtoehtoja tarkkaan. Sankarittaren piti olla puhtoinen ja valju. Peilin edessä päivät pitkät keimaileva nössö Ariel valittiin – totta kai. Muriel ja Yriel eivät piitanneet pätkääkään elokuvarooleista, sillä heillä oli paljon hauskempaa seikkailla maailman merillä ja järvissä.

Aamiainen on päivän tärkein ateria

Sisarusten päivä alkaa aina vankalla aamiaisella. Muriel nauttii kolme annosta levämuroja ja kaksi merianturaa, jotka hän huutelee kitusiinsa litralla merilehmän maitoa. Yriel taasen haukkaa isoja paloja paahdetusta pallokalasta, herkuttelee jäähdytetyllä meduusapirtelöllä ja kruunaa koko komeuden kuohuvalla planktonjuomalla. Merenneidon hommissa kuluu nimittäin tosi paljon kilokaloreita: uidaan pitkiä matkoja pyrstöä heilutellen, paetaan takaa-ajavia laivoja ja viehän ajatustyökin rutkasti energiaa. Kaikenlaisten kujeiden ja temppujen keksiminen ei ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa.

Aamutervehdys

Siskosten tavanomainen päivä alkaa aamutervehdyksellä. Neidot nousevat auringonnousun aikaan merisumun vielä viipyessä rannoilla suuren kallioluodon päälle kurnuttamaan. Tyynellä ilmalla kovaääninen kurnutus kaikuu kauas jopa sisämaahan saakka. Silloin merenrantakaupungin ihmiset hyppäävät pelokkaina hikisistä vuoteistaan, koirat luikkivat korvat luimussa talojen alle piiloon ja kissat kiipeävät sähisten puiden latvoihin.

Välillä Muriel vaihtaa kurnutuksen jodlaukseen. Se taas saa Yrielin hirnumaan hirmuista hevosennaurua. Tällainen sekametelisoppa on karmeaa kuultavaa heti aamutuimaan. Turhaan lähettävät kaupunginjohtajat poliisin pikaveneitä jahtaamaan outoja ääntelijöitä. Kun veneet ilmestyvät neitojen näköpiiriin, he vain heilauttavat vahvoja pyrstöjään ja sukeltavat takaisin syvänteeseen, josta ei edes kaikuluotain heitä tavoita. Kun vaara on ohi, he suuntaavat vilkkaalle laivareitille, jolla riittää yllin kyllin hauskanpitoa.

Öljyinen pila

Vakiotemppu on uida öljytankkerin vierellä pyrstöillä laivan kylkiä paukutellen. Tässä hommassa tarvitaan myös neitojen kaverin, meritursas Tarmon, apua. Laivaväki säännönmukaisesti luulee aluksen kolhineen kylkensä vedenalaisiin kallioihin. Vaikutelmaa vahvistaa tursaan peräpäästään suihkuttama muste. Se kun näyttää aivan öljyltä.

Tankkerin kapteeni huudattaa hätämerkkiä ja laivaveneet lasketaan alas tutkimaan öljyvuodon vakavuutta. Monta tuntia siinä touhussa kuluu. Merimiehet ovat ihmeissään kun mitään repeämää ei löydy. Laivan kylkeen on vain ilmestynyt vedenkestävällä huulipunalla kirjoitettu viesti: ”Ystävällisin terveisin, merelliset siskokset Muriel ja Yriel sekä Tarmo-tursas. Öljy pilaa meret, tässä teille öljypila. Böö!”

Siivekkäät kaverit

Aina ei jaksa pilailla. Silloin merenneidot uivat jollekin kaukaiselle saarelle pyrstöjään sukimaan. Samalla nauttivat he välipalaa, joka koostuu littaan tallatusta möhkökalan maksasta ja merirokkokekseistä, jotka on päällystetty merimarsun kak… no juuri sillä. Kun tarpeeksi energiaa on tankattu, he kajauttavat ilmoille haikean laulun.

Neitojen ikisuosikki on Muurari-kupletti, johon he ovat keksineet uudet, paremmin merelliseen ympäristöön sopivat, sanat: ”Oi, miksi merenneidoksi synnyin, miksen syntynyt ma sinivalaana. Haikalanakin ois hauskaa tai vaikka Norjassa turskana. Huhhei!”. Laulun päälle he kajauttavat kihertävän kikatuksen, jota tarkkakorvaisetkin lintumiehetkin erehtyvät luulemaan lokkien kirkunaksi. Rantavedestä nappaamillaan pikkukaloilla he ruokkivat ystäviään albatrosseja ja fregattilintuja. Joskus, kun he tarvitsevat nopeaa siirtymistä paikasta toiseen, on kätevää kutsua muutama vahvasiipinen lintukaveri antamaan peukalokyyti yli meren ulapan. Silloin jäävät luodon piirittäneet sotalaivat kuin nallit kalliolle. Atlantilla risteilevien korvettien kapteenit ja lentotukialusten amiraalit lähettävät toisilleen kiireellisiä, vihaisia viestejä, mutta neidot ovatkin jo kaukana kaukana Tyynenmeren aavoilla lakeuksilla.

Vaihtelua järvimaisemissa

Lintuliftaus tuo myös muuta vaihtelua merenneidon elämään. Toisinaan on kiva vaihtaa valtamerien isot kuviot hieman pienempiin järvialueiden sokkeloihin. Vaikka kujeiden ja jekkujen virittely on neitojen ykkösjuttu, he ovat hyväsydämisiä ja oikeudenmukaisia.

Monilla järvillä on nykyään kiusana ylinopeudella hurjastelevat muskeliveneet ja vesijetit. Merenneidot – tai ehkä voimme tässä tilanteessa kutsua heitä järvenneidoiksi – eivät suinkaan jää sivusta seuraamaan moista öykkäröintiä. Monella pikaveneen omistajalla on paattinsa moottoria käynnistäessään mennyt huuli pyöreenä sormi suuhun ja energiajuoma väärään kurkkuun. Kun käynnistyskaapeli on purtu poikki tai potkuri pudonnut pohjaan, ei rymistely hiljaisella järvellä onnistukaan. Vesijettien huudattajat ovat saattaneet törmätä Vesijättiin, jonka nostattama hyökyaalto on kiepauttanut nuo vesistöjen polttomoottorikäyttöiset paarmat ympäri. Vesijätti Juuso on Murielin ja Yrielin näkymätön ystävä, jota monet veneilijät luulevat ukkosmyrskyn piiskaamaksi trombiksi. Siinä hiipuu kovimmankin pärisyttelijän into, jos joutuu uimaan vaahtopäisessä aallokossa järven selältä vieraaseen rantaan apua anomaan.

Rantavahteina

Muriel ja Yriel ovat usein myös päivystämässä ruuhkaisien uimarantojen liepeillä. Hellepäivien ryntäilyssä moni polvenkorkuinen, rantavedessä kahlaileva napero meinaa jäädä isompien jalkoihin. Muriel hyörii vedenalaisena rantavahtina pitäen taaperot turvassa. Yriel puolestaan painaa mieleensä rantojen huligaanit, jotka saavatkin uidessaan ikäviä suonenvetoja ja kramppeja. Yriel pystyy kuumanakin kesäpäivänä lähettämään jääkylmän virtauksen ilkiöiden perään. Rantaan päästyään kovanaamat ovat hiljaista poikaa kivikovia pohkeita hieroessaan.

Valikoituja kepposia

Jos turvahommille ei ole tarvetta, muutama valikoitu kepponen virkistää kummasti vedessä koko elämänsä viettävien neitosten mieltä. Rapumertaan sujautettu suklaakonvehtirasia on vaivan arvoinen. Ravustajan hölmistynyt ilme saa siskokset aina hyvälle tuulelle. Veneen ympärillä kiehuvat pyörteet eivät ole mitään järven virtapaikkoja. Ne syntyvät ilakoivien järvenneitojen pyrstöjen liikkeistä.

Pinkkien pikkareiden solmiminen muikkuverkkoon on toinen vakiojekku. Kalaparat he tietysti päästävät karkuun. Kalastajalla onkin kotona kova työ selittää vaimolleen miksi muikkujen sijasta äijä rahaa ämpärissä kotiinsa kaksikymmentäviisi paria vaaleanpunaisia alushousuja.

Kolmas toimiva kuje tehdään illansuussa, kun innokkaat kalamiehet lähtevät sankoin joukoin uistinta vetämään. Suurten ja voimakkaiden pyrstöjensä turvin Muriel ja Yriel liikkuvat vikkelästi veden alla kuin pullonokkadelfiinit. Yhdessä hujauksessa puolen tusinan uistelijan siimat on kiedottu yhteen. Siinäpä niitä sitten selvittelevät kalanhimoiset ryökäleet. Neidot vain nojailevat auringon lämmittämällä karilla käsiinsä ja naureskellen lyövät vetoa siitä, mikä venekunta ensin pääsee siimasyheröstä irtautumaan.

Konttilaivan vanavedessä

Yön hiipiessä yli tyynen järven, viheltävät neidot kyydin Pavelta ja Lissulta, kahdelta merikotkalta, jotka ovat sopivasti matkalla Porvoon saaristoon pesärakennuspuuhiin. Meren suolainen tuoksu saa Murielin ja Yrielin haikealle mielelle. Ovathan tytöt joka tapauksessa ja ennen muuta merenneitoja. Kotkat laskevat siskokset varovasti saariston uloimmalle kallioluodolle.

Siellä vetävät he hetken henkeä ennen kuin lähtevät seuraamaan suurta konttilaivaa, jonka päämääränä on kaukainen Into-Kiina. Reelinkiin nojaavien ja kessua käryttävien merimiesten juttuja kuunnellessa he tajuavat, että koko valtava alus on lastattu täyteen eläimiä. Nämä tuhannet lehmät, porsaat ja kanat on tarkoitus kuljettaa Into-Kiinan suurtorille, jossa ne myydään edelleen Huihain säilyketehtaille. Eläimiä on autettava, päättävät rohkeat neidot. Laivan peräaallossa uidessaan he keksivätkin ovelan juonen eläinparkojen vapauttamiseksi.

Salajuoni Suaetsin kanavassa

Suaetsin kanavassa konttialus joutuu hiljentämään nopeutensa kävelyvauhdiksi. Silloin tarjoutuu kaksikolle oiva tilaisuus tarttua laivan valtavaan peräsimeen ja vääntää se suistamaan alus kanavaa reunustavalle hiekalle. Ruorimies yrittää kaikin voimin kääntää laivan takaisin oikealle kurssille – turhaan. Kuuluu vain valtaisa kohahdus ja jättimäinen konttialus on poikittain kanavassa. Yleisessä sekasorrossa kukaan ei huomaa, että laivan sähköjen katketessa konttien kauko-ohjatut lukkosalvat aukeavat ja koko tuhatpäinen eläinlauma ryntää mölisten karkuun.

Suaetsin kanava on kolme viikkoa suljettuna. Televisiossa ja sanomalehdissä pohditaan, miten on mahdollista, että tällainen onnettomuus on päässyt tapahtumaan. Kauhistunut kanavanvartija on onnistunut ottamaan kännykällään yhden epätarkan valokuvan. Siinä näkyy kaksi suurta pyrstöä. Niiden perusteella asiantuntijat ovat varmoja, että merien saastuttamisesta suuttuneet sinivalaat puskivat laivan poikittain. Samaan aikaan joissain Atlantin valtameren sopukoissa kaksi merenneitoa skoolaa meduusapirtelöillä onnistuneen eläintenvapautusiskun kunniaksi. 

Sellainen oli aivan tavallinen viikko Murielin ja Yrielin vedenalaisessa (ja välillä -päällisessä) elämässä. Joskus on vielä jännempää, mutta siihen tarvitaan uusi kertomus. Eikö vain? 

Muriel ja Yriel. Piirros: Trista Ramberg

2 thoughts on “Muriel ja Yriel, noin seitsemän meren kauhut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *