”Coveria ei jätetä!”

Tervetuloa Coveria ei jätetä! -vinyyli-iltaan. Nimeni on Robert Ramberg. Viehättävä assistenttini Maybe-Laina on lainassa Malva-taidemuseolla. Hän saapunee kohtapuoliin. Tänä iltana kuulemme pirun tusinan verran alkuperäisiä lauluja ja niistä tehtyjä lainakappaleita, eli nykysuomeksi coverbiisejä. Osa näistä lainapeitteistä pesee alkuperäisen, osa ei… Koska tänään on perjantai, mikä onkaan parempi aloitus tähän iltaan kuin Friday on My Mind.

1. parin aloittaa: David Bowie/Friday on My Mind ja jatkaa Hector/Perjantai on mielessäin

Friday on My Mind on alunperin australialaisen Easybeats-yhtyeen vuonna 66 julkaistu pienoinen hitti. David Bowie teki siitä oman, suuren suosion saaneen, versionsa lokakuussa 73 Pin Ups -albumille.

Muodonmuutos ei koske sanoitusta, mutta äänimaailma on modernisoitu maukkaasti. Taustalaulu on kuitenkin aivan eri tarina. Siinä on joukko tuhmia sanoja, jotka on onnistuttu upottamaan miksaukseen niin, että ne menevät useimpien kuulijoiden – ja sensorien – korvien ohi.

https://youtu.be/f7heEHFfjkU?si=3cc_O1GV_fobg6yY

Näyte B. Hectorin Perjantai on mielessäin on paljosta velkaa Bowien esitykselle. Hector otti muutenkin tuossa pitkän uransa nousuvaiheessa, 70-luvun alussa,  paljon vaikutteita Bowielta. Sanoitus peilaa alkuperäistä lyriikkaa, mutta Matti ja Pirjo Bergströmin soitto ja, ennen kaikkea, sovitus tekee Hectorin versiosta enemmän kuin kopion. Hectorock I -albumista, jonka tämä kappale päättää, tuli Hectorin uran huippu, ainakin kaupallisessa mielessä. LP oli 13 viikkoa Suomen virallisen listan ykkösenä keväällä 74. Albumilla on myös yksi Bowien originaalin laina, Sudenkorento (Life on Mars?).

https://youtu.be/zWD2AUDE8_U?si=1_JRot5j81iSLoO6

Kun kesä on kaukainen haavekuva vain, on tässä vaiheessa hyvä soittaa hieman vinyylille säilöttyä kesäfiilistä.

2. parin aloittaa: Lovin’ Spoonful/Summer in the City ja jatkaa Danny/Kesäkatu

Summer in the City on laulu amerikkalaiselta folkrock-yhtyeeltä Lovin’ Spoonful. Kappale julkaistiin singlenä heinäkuussa 66 ja se on yhtyeen ainoa biisi, joka nousi ykköseksi Yhdysvalloissa. Laulu poikkeaa Lovin’ Spoonfulin ilmavasta folkrockista esittelen hieman karheampaa rock-tyyliä. Sanat eroavat aikakauden kesälauluista verraten helteisen päivän epämiellyttävää lämpötilaa ja melua illan viileään rauhallisuuteen, joka mahdollistaa kiihkeän yöelämän alkamisen.

Summer in the City on myös varhainen esimerkki popmusiikista, jossa on käytetty lisäefektejä, kuten auton torvien ja paineilmaporan ääniä, jäljittelemään kaupungin äänimaisemaa.

https://youtu.be/5YgevxRGXIU?si=B3ReCnkjDNlHHtg2

Näyte B. Kesäkatu on eräs Dannyn parhaista käännöskappaleista. Tässä lainabiisissä helteinen Helsinki väreilee uskottavasti. Alkuperäistä lyriikkaa myötäilevät sanat ovat Juha “Watt” Vainion.

Tämä levy, jolta soitan kappaleen on niin sanottu Scandian Coca Cola -albumi, jonka sain ostaa edulliseen hintaan keräämilläni Cokis-pullon korkkien sisätiivisteillä syyskesällä 66. Tämä on siis ensimmäinen oma levyni.

https://youtu.be/_TQVGIBNCtg?si=zfg4NXXTCiSBJFuY

Tähän väliin hieman lisää kesän kaipuuta.

3. parin aloittaa: Eddie Cochran/Summertime Blues ja jatkaa Jussi & The Boys/Kesäduuni blues

Summertime Blues on rockabilly-tyylinen kesäbiisi, jonka on säveltänyt amerikkalainen Eddie Cochran. Alunperin singlen B-puoli, se julkaistiin elokuussa 58. (A-puoli oli Love Again.) Kappaletta on coveroinut yli 40 artistia, muun muassa Blue Cheer, The Who ja Brian Setzer. Brian Setzer nauhoitti oman versionsa vuoden 87 La Bambaa, eli Ritchie Valens -elämäkertaelokuvaa, varten, jossa hän esitti Eddie Cochrania.

https://youtu.be/1C38Zevwyx4?si=R8dRo7WuSAazJ9Qi

Näyte B. Stadin slangia hienosti käyttävän, suomenkielisen Kesäduuni Bluesin, ovat tehneet Jussi & The Boys vuonna 73. Jussi Raittisen suomennoksessa teinipoika harmittelee heti aluksi: ”Joo, mä meinaan nostaa haloon kun on pakko mennä duuniin / joka päivä koko kesän ajan tonne Suomen uuniin”. Usein on luultu, että kyseessä vertauskuva, joka keksitty sanoitukseen vain hyvän loppusoinnun takia. Mutta laulussa viitataan todelliseen, Helsingin Malmilla sijainneeseen, tehtaaseen nimeltään Suomen Uuni.

https://youtu.be/Qx4qKgKr5lk?si=yeCugwaDaSb0egNR

4. parin aloittaa: Chuck Berry/Reelin’ and Rockin’ ja jatkaa Rauli Badding Somerjoki/Fiilaten ja höyläten

Reelin’ and Rockin’ on laulu, jonka on kirjoittanut ja levyttänyt Chuck Berry. Se äänitettiin alun perin Chicagossa vuonna 57 ja julkaistiin Yhdysvaltain singlelistan kakkoseksi yltäneen Sweet Little Sixteen -kappaleen B-puolena. Laulu kertoo koko yön kestävistä juhlista, joissa tanssitaan aamuun asti.

https://youtu.be/WGXLjoABv60?si=02j1xMljRoFSwg8L

Näyte B. Fiilaten ja höyläten on Rauli Badding Somerjoen läpimurtokappale ja Love Recordsin ensimmäinen listaykkönen vuodelta 73. Ykköspaikkaa laulu piti hallussaan käsittämättömät viisi kuukautta. Laina sai Jarkko Laineen kynästä erittäin vapaamielisen suomennoksen, jossa ei suinkaan kerrota läpi yön tanssimisesta vaan varsin suorasukaisesti seksin harrastamisesta. Levytyksellä Baddingiä säestää Seppo Hovin yhtye.

https://youtu.be/l7OcZHf-7aI?si=ztEE6EcZDPoy-tnF

5. Parin aloittaa: Robert Johnson/Cross Road Blues ja jatkaa Cream/Crossroads

Cross Road Blues on laulu, jonka on säveltänyt amerikkalainen blues-taiteilija Robert Johnson. Hän tallensi sen vuonna 36 sooloesityksenä laulaen ja samalla soittaen akustista slidekitaraa deltablues-tyylillä. Kappaleesta on tullut osa Robert Johnsonin mytologiaa viitaten tienristeykseen, jossa hän myi sielunsa paholaiselle saadakseen soittamisen lahjan. Tämä legenda perustuu Yhdysvaltain etelävaltioiden kansantaruihin.

https://youtu.be/bJ_7nYEpkBo?si=D1EkDOmrs2HkP8zb

Näyte B. 10. maaliskuuta 68 hajoamistilassa oleva Cream -yhtye esitti Winterlandissa San Franciscossa Robert Johnsonin Crossroads-kappaleen, lähes täsmälleen 30 vuotta Johnsonin kuoleman jälkeen. Tänään tuota neljää minuuttia konsertissa äänitettyä, puolittain improvisoitua, bluesrockia pidetään eräänä merkittävänä käännekohtana.

“Eric Clapton, please, on vocals.”

Näin päättyy Crossroadsin live-äänitys, Jack Brucen, Creamin basistin ja päälaulajan sanoihin, kasvavan aplodien vyöryn myötä.

https://youtu.be/PE9HvSdcaL4?si=DhGcAR9qGTIwmcG9

6. parin aloittaa: Little Willie John/Leave My Kitten Alone ja jatkaa The Beatles/Leave My Kitten Alone

Leave My Kitten Alone on Little Willie Johnin sävellys, jonka hän levytti ja julkaisi singlenä vuonna 59. Little-nimitys johtui laulajan pienestä koosta. Johnilla oli 50- ja 60-lukujen taitteessa monta hittiä, suurin niistä vuoden 56 Fever, joka myi yli miljoona yksikköä. Se toimi myös Peggy Leen ponnahduslautana kuuluisuuteen pari vuotta myöhemmin.

https://youtu.be/PY_sT2MEINE?si=nFYQ4RkVk0zuT2ov

Näyte B. Kun Beatles 64 äänitti lauluja hieman alavireiseksi jääneelle The Beatles for Sale -albumille, tämä laina oli pitkään ehdolla tuolle älpeelle. Jostain syystä tällainen riehakkaasti rullaava rhythm’n’blues -revittely jätettiin pois levyltä. Se oli vuosikymmeniä laittomien bootleg-levyjen parhaimmistoa. Uudelleen miksattu versio ilmestyi vasta vuoden 95 Anthology ykkösellä. John Lennon laittoi kitaran syrjään ja keskittyi laulamiseen, jotta kiihkeä vokaaliraita, upeine falsettiosuuksineen, saatiin tallennettua.

https://youtu.be/7BKsy9-Bvok?si=1Z9jsYLhuxeNJQYM

7. parin aloittaa: The Beatles/Back in the USSR ja jatkaa Juice Leskinen & Coitus Int/Heinolassa jyrää

The Beatles -kaksoisalbumin, eli Valkoinen Tuplan, aloittaa nopeatempoinen rock’n’roll -biisi, ja se on viimeinen laatuaan Beatlesin tuotannossa. Back in the USSR äänitettiin samaan aikaan, kun neuvostopanssarit vyöryivät Tšekkoslovakiaan elokuussa 68. Ristiriidat yhtyeen sisällä olivat kasvaneet siihen mittaan, että Ringo lähti lätkimään pariksi viikoksi. Rumpuja soittaakin Paul. Beatles harkitsi Kalifornian Beach Boys -yhtyeen lainaamista taustoja laulamaan, mutta päätyivät itse toteuttamaan taustalaulun audiovitsin. Suihkukoneen ulvonnalle ja voimatrion – Paul rummut, John kuusikielinen basso ja George kitara – luomalle pohjalle rakennettu äänivalli jyrää kohti Moskovaa vastustamattomasti.

https://youtu.be/nS5_EQgbuLc?si=KfsCcXuj387Qt9qZ

Näyte B. Juice Leskinen & Coitus Int on Juice Leskisen, Mikko Alatalon ja Harri Rinteen Coitus Int -yhtyeen debyyttialbumi vuodelta 73. Levyn avausraita on tämä Heinolassa jyrää, joka on todellinen lähtölaukaus vuosikymmenien menestyksekkäälle uralle.

90-luvulla toimittajat Harri Tuominen ja Waldemar Wallenius haastattelivat Juicea kuukausien ajan. Haastattelujen pohjalta tehtiin 40-tuntinen radio-ohjelma, jonka alkupuolella Juice paljastaa, että Heinolassa jyrää on itse asiassa Back in the USSR uusilla sanoilla. Levyllä krediitit ovat kuitenkin Leskinen/Leskinen. Jotenkin tutulta jyräys on aina kuulostanut…

https://youtu.be/xAcu6P6WP4Q?si=hAF4hL059vB345_i

8. parin aloittaa: Bob Dylan/All Along the Watchtower ja jatkaa Jimi Hendrix/All Along the Watchtower

All Along the Watchtower on amerikkalaisen laulaja-lauluntekijä Bob Dylanin albumilta John Wesley Harding. Tämä eräänlainen paluulevy, ilmestyi 67 Dylanin oltua pois julkisuudesta yli vuoden mahdollisen moottoripyöräonnettomuuden jälkeen. Pelkistetyn, melkeinpä karun, kappaleen sanoitus, joka on saanut inspiraation Tennysonin runoudesta, esittää keskustelun ilveilijän ja varkaan välillä. All Along the Watchtower on ollut monenlaisten tulkintojen kohteena; eräät kriitikot ovat huomanneet, että se kaikuu säkeitä Raamatusta Jesajan kirjasta. Mikä ei ole ihme, koska LP-levyllä on yli 60 viittausta Raamattuun. Iso Kirja on muutenkin ollut Dylanin sanoitusten tärkeä innoituksen lähde.

https://youtu.be/bT7Hj-ea0VE?si=8JLIqRoEm4CFsc_T

Näyte B. Jimi Hendrixin psykedeelinen versio Electric Ladyland -albumilta vuodelta 68 käyttää äärimmilleen studion mahdollisuuksia luodakseen myrskyn vihan ja sen aiheuttaman pelon tunteen. Hendrix on muokannut laulun tonaalista laatua raivoisalla kitarasoololla ja raita suorastaan kuhisee dynaamista toimintaa. Symbaalien ja tamburiinien korkeuksista bassokitaraan ja bassorummun potkun syvyyksiin jatkuva taajuustilan kiihtyminen lisää kappaleen myllerryksen ja tuhon tunnetta.

Bob Dylan piti Hendrixin All Along the Watchtoweria parhaana hänen kymmenistä coveroiduista biiseistään. Dylanin omat konserttiesitykset kappaleesta muovautuivat nopeasti Hendrixin viitoittamalle tielle kunnianosoituksena Jimille.

https://youtu.be/TLV4_xaYynY?si=4Fx3AXYemaUNbL0Z

9. Parin aloittaa: Louis Armstrong/Muskrat Ramble ja jatkaa Country Joe and the Fish/I-Feel-Like-I’m-Fixin’-to-Die Rag

Muskrat Ramble on Kid Oryn säveltämä, myöhemmin jazzstandardiksi tullut, kappale vuodelta 26. Louis Armstrong and His Hot Five -kokoonpano tallensi sen helmikuussa samana vuonna. Siitä tuli välittömästi erittäin suosittu jazzinstrumentaali.

Aikaisin muistikuvani äänilevystä on tämä kappale 78-kierroksen savikiekolla. Olen pitänyt tuota sellakkalevyä kädessäni ja kuullut vanhempieni sitä soittavan levysoittimella Pursimiehenkadun asunnossaan ennen Tapiolaan muuttoamme kesällä 60. Se siis on ensimmäinen kosketukseni populaarimusiikkiin.

https://youtu.be/KS5GKIAsyik?si=DxbmNWpgIZJuaWQ6

Näyte B. Vuonna 67 julkaistun samannimisen albumin kakkosraita I-Feel-Like-I’m-Fixin’-to-Die Rag tulee heti The Fish Cheer -intron jälkeen: yhdistelmä, joka konserteissa muuttui Country Joe -standardiksi. 69 Woodstockissa Joe laittoi 300 000 -päisen yleisön huutamaan F-U-C-K sen sijaan, että he olisivat huutaneet F-I-S-H. Tuo esitys kuullaan kohta. Ragin sysimusta huumori ja pureva satiiri tekivät siitä erään tunnetuimmista Vietnamin sodan synnyttäneistä protestilauluista, ja sitä pidetään vastakulttuurin aikakauden klassikkona.

https://youtu.be/eRl6-bHlz-4?si=4PJQzdfQT6Ip03BM

Kappaleen jälkeen kysymys yleisölle.

Kappale on minusta ilmiselvä kopio Muskrat Ramble -standardista. Kid Oryn perikunta valitettavasti heräsi liian myöhään peräämään osuuttaan. Vuosien pähkäilyn jälkeen oikeusistuin päätti 2005, että Rag ei ole plagiaatti. Mitä mieltä te olette?

10. parin aloittaa: Bobbie Gentry/Okolona River Bottom Band ja jatkaa Kirka/Okolona River Bottom Band

Okolona River Bottom Band on vuoden 67 Delta Sweete -konseptialbumilta, joka perustuu Bobbie Gentryn elämään Yhdysvaltain syvässä etelässä. Albumin hallitseva sävy on kansanmusiikkiin pohjautuva sekoitus bluesia ja countrya, yhdistettynä moderniin soul-musiikkiin ja Nashville-soundiin. Albumi alkaa kappaleella Okolona River Bottom Band, joka hienosti esittelee eteläistä groovea, jota tukee kekseliäs puhallinsovitus.

https://youtu.be/GyURvOHOwcs?si=aKHDCP8kBVUe32Q_

Näyte B. Kirka Babitzinin pitkän uran toinen single (Ensimmäinen single on Hetki lyö.) Okolona River Bottom Band on vuodelta 68. Taustalla soittaa Jaakko Salon orkesteri. Suomalaisittain alkuperäissanoitusta hilpeästi myötäilevät sanat ovat Pertti Reposen.

https://youtu.be/TSId40BXC4o?si=y1fdRg0kNpUIX914

Tähän Kirkan versioon liittyy minulla vahva henkilökohtainen tunnelataus. Kuulin laulun 12-vuotiaana jukeboksista kesällä 68. Olimme isäni kanssa tuttavaperheen kutsumina ravintolassa syömässä Valkeakosken tienoolla. Kukaan ei kysynyt, mitä haluan ruokajuomaksi. Niinpä sain pullon olutta, kuten muutkin. Humalluin lievästi ja samaan aikaan kabinetin ulkopuolelta ravintolasalista kuului juuri tämä Kirkan suomisoulin klassikko. Gentryn alkuperäisen kuulin vasta vuosikymmen myöhemmin. Kirkan versio on aina kuulostanut paremmalta…

11. parin aloittaa: Glenn Miller/American Patrol ja jatkaa M. A. Numminen/Kotiharjun päällä

American Patrol on suosittu marssi, jonka on kirjoittanut Frank White Meacham vuonna 1885. Se sisältää sekä Meachamin alkuperäisiä musiikkiteemoja että melodioita aikakauden amerikkalaisista patrioottisista lauluista, kuten Dixie ja Yankee Doodle. American Patrolin lukuisista levytyksistä Glenn Millerin orkesterin swing-versio vuodelta 42 lienee tunnetuin.

https://youtu.be/EAVejLjXVdw?si=68ETzHuThiDOCabA

Näyte B. Ensimmäisen suomalaisen, hieman sovinnaisen, levytyksen teki Olavi Virta vuonna 54. Kappale oli saanut suomalaisen nimen Kotiharjun päällä. Vuonna 70 teos otettiin uuteen käsittelyyn, tällä kertaa M. A. Nummisen ja Jani Uhleniuksen toimesta. Nummisen versio julkaistiin ensin singlenä ja vuotta myöhemmin Love Recordsin kokoelmalevyllä Kissa vieköön, alaotsikolla Uusrahvaanomaisia ralleja. Nummisen laulama hillitön swingversio saa ainakin minut hyvälle tuulelle, vuodenajasta riippumatta.

https://youtu.be/5UNQr2jb18w?si=tjWLyA6rIS-tx5YJ

12. parin aloittaa: Charlie Rich/Mohair Sam ja jatkaa Carola/Tyttöjen iskijä, Mohair Sam

Mohair Sam on jazzpianisti, myöhemmin countrylaulaja, Charlie Richin pikkuhitti vuodelta 65. (Säveltäjä ja sanoittaja on Dallas Frazier). Rennosti svengaavasta, jatsahtavasta kappaleesta on tehty tusinoittain versioita. Kun Beatles tapasi Elviksen Gracelandissa elokuussa samana vuonna, Elvis soitti yhä uudelleen ja uudelleen Mohair Samia jukeboksistaan. Jostain syystä kuningas Elvis ei koskaan levyttänyt biisiä, vaikka hän oli selvästi sen lumoissa.

https://youtu.be/R4SvJv8TGE0?si=TjU50lGBWENJwbGi

Näyte B. Carola teki Mohair Samista kaksi versiota, englanniksi ja suomeksi. Coca Cola -albumien helmi on Carolan englanniksi laulama Mohair Sam. Se tutustutti minut jazziin. Paljon myöhemmin löysin tämän suomenkielisen käännöskappaleen. Sähköurkuja soittaa Lasse Mårtenson.

https://youtu.be/ccFabHp4mVc?si=wQwWctVD2nU9tWPu

13. parin aloittaa: Kinks/Jack the Idiot Dunce ja jatkaa Kontra/Jerry Cotton

Jack the Idiot Dunce -ralli on Kinksin teema-albumilta Schoolboys In Disgrace vuodelta 75. LP on ehkä vähiten arvostettu kokonaisuus Kinksin laajassa ja korkealaatuisessa tuotannossa. Tuo 70-luvun puoliväli oli aikaa, jolloin Kinks teki monta hieman epäkiinnostavaa teema-albumia.

https://youtu.be/Gcqf8FFXhJ8?si=DW64zIGO-sKNkqWh

Näyte B. Sillä aikaa Suomessa… Mauri “Moog” Konttisen luotsaama Kontra ei väheksynyt Kinksin teemalevyä vaan teki tästä Jack the Idiot Dunce -biisistä vuonna 78 täysin uudella sanoituksella coverin nimeltään Jerry Cotton. Loppu onkin suomalaisen populaarimusiikin historiaa. Jerry Cottonista tuli täällä ykköshitti, ja aivan ansiosta. Konttinen on haastattelussa kertonut, että hän ei ollut erityisemmin perehtynyt Jerry Cotton -kioskikirjallisuuden maailmaan ennen kuin sanoitusidea syntyi. Hyvää jälkeä Moog teki, voi jokainen cottoninsa lukenut todeta.

https://youtu.be/sNn-6vzgTYM?si=ZLkteg0yawiJvFoK

Bonusparin aloittaa: Blondie/Atomic ja jatkaa Sleepy Sleepers/Painimaan

Atomic, jota pidetään Blondien parhaana singlenä, on yhtyeen laulusolistin Debbie Harryn sävellys. Vuosi 80 oli Blondien luomiskauden huippu: ykköshittejä tuli yksi toisen jälkeen. Spagettilänkkäreiden soundtrackien vaikutus kuuluu selvästi tässä mainiossa discorock-biisissä. Alkuperäinen sanoitus on paljolti puuta heinää. Sana ”atomic” on täysin irrallinen, mutta tuo lauluun futuristista uhkaa.

https://youtu.be/2pF0H8-ktoA?si=7O-vytqKoLOxX6i2

Näyte B. Painimaan on Sleepy Sleepersin kuudennelta albumilta Metsäratio vuodelta 80. Tämä hauska, ja minun mielestäni Sleeppareiden ehdottomasti paras, teema-albumi irvailee Yleisradion ohjelmatuotannolle aikana, jolloin kaupallisia radioasemia ei Suomessa vielä ollut. Pilailun kohteena on myös suomalainen iskelmämusiikki. Vastikään ilmestynyt Blondien Atomic saa kunnioittavan kohtelun instrumenttipuolella. Kitarassa vierailee Dave Lindholm tai Albert Järvinen tai sitten ei. Sanoitus sen sijaan… No, kohta kuulette itse.