Tervetuloa kiellettyjen – ja kieltämättä jääneiden – levyjen iltamiin.
Nimeni on Robert Ramberg. Ensimmäinen levysoitin ja pari LP-levyä minulla oli kesällä 1966. Olin silloin 10-vuotias.
Kuten ilmoituksessa sanotaan, käsittelyssä ovat vinyylilevyt. Kaikki levyt ovat omasta kokoelmastani, joka suinkaan kata kaikkia musiikkityylejä. Koska en ole keräilijä, hoidan levystöäni kuten puutarhaa. Siellä eivät rumat kukat saa kukkia vaan ne istutetaan kirpputoripöydälle tai lahjoitetaan pois. Kokoelmassani ei ole punkkia, metallia, räppiä, teknoa eikä nykyiskelmää, joten näitä genrejä emme tule tänään kuulemaan.
Kuva: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Vaikka minä olen enimmäkseen äänessä, ovat kommentit ja kysymykset tervetulleita. Tanssiakin saa, jos jalkaa alkaa vipattaa.
Tähän alkuun soitan Eppu Normaalin “Pidetään ikävää” -rallin, joka olkoon eräänlainen tunnussävel tälle illalle.
Pidetään ikävää/Eppu Normaali (1979)
“Musiikkikauppojen myyntipöydät on lastattu tällä tappavalla myrkyllä, joka tautiepidemian lailla leviää koteihin ja kiihottaa nuorisoa niin paljon, että heidän mielenterveyttään on syytä epäillä.”
(Yhdysvaltalainen musiikkialan julkaisu Etude vuonna 1900)
Musiikin sensuurin historia on pitkä. Musiikkia on sensuroitu siellä missä sitä on esitetty, ajasta ja paikasta riippumatta. Sensuurin syitä ovat olleet vakaumukset, politiikka ja/tai uskonto, monesti myös laulujen eroottiset viittaukset. Joskus juridiset seikat, kuten tekijänoikeudet, ovat olleet syitä sensuurille.
Oy Yleisradio Ab otti taakakseen vuoteen 1970 asti tarjota suomalaisille hyvää makua osoittavaa, korkealuokkaista ja sivistävää ohjelmistoa. Suomenkielisen populaarimusiikin kannalta tämä tarkoitti sitä, etteivät esimerkiksi yhteiskunnan moraalisäännöksiä rikkovat, yhtiön ohjelmajohtajien korvissa mauttomaksi mielletyt kappaleet päätyneet radiosoittoon.
Ongelmina olivat siis sanat, jotka viittasivat erotiikkaan, päihteisiin tai rikollisuuteen. Joissakin tapauksissa kyseessä yksityishenkilön tai kirkon – eli jumalan – pilkkaaminen. Tällaisen musiikin pelättiin heikentävän kuulijoiden musiikkimakua ja kannustavan moraalittomiin elämäntapoihin.
Esitysrajoitukset ja -kiellot kohdistuivat ennen kaikkea uuteen populaarimusiikkiin. Osa muusikoista ravisteli tahallisesti yhteiskunnan rajoja kokeillen kuinka rankkaa kamaa he voisivat tehdä provosoidessaan auktoriteettia, Yleisradiota.
Uusi popmusiikki miellettiin vähemmän arvokkaaksi viihteeksi, joka oli pohjimmiltaan sisällötöntä sävelsaastetta verrattuna älyllisesti aktivoivaan taidemusiikkiin.
Vastaavia järjestelmiä oli tietysti muissakin maissa. Britannian BBC sain haukkumanimekseen “Auntie Beep”.
On syytä muistaa, että 1980-luvulle saakka radio oli tärkein uuden musiikin kanava. Levyt ja varsinkin laadukkaat Hifi-laitteistot olivat kalliita. Minäkin käytin kaikki kesäduunista saamani rahat Tandbergin laitteistoon 1972. Radio City ja muut paikallisradiot aloittivat 1985. Ne mursivat lopulta YLE:n monopolin.
1960-luku oli piraattiradioasemien kulta-aikaa oli maailmalla. Euroopassa oli yleistä, että ULA-taajuuksia hallitsivat valtiolliset yleisradiomonopolit. Tällöin oli kysyntää yksityisille asemille, jotka lähettivät vanhoillisen ohjelmiston sijaan popmusiikkia. Tätä tilaisuutta hyödynnettiin pystyttämällä lähetin ja studio useimmiten laivaan, joka toimi valtion aluevesirajojen ulkopuolelta. Ammattimaisesti toimineet Radio Caroline ja Radio Luxemburg lienevät tunnetuimpia piraattiradioita.
0. The Entertainer/Scott Joplin (1902)
Kyseessä on 15 vuotta ennen ensimmäisen populaarimusiikkia sisältäneen äänilevyn prässäämistä tapahtunut paheksunta. Äänilevyjä oli ollut olemassa jo 1880-luvulta alkaen, mutta ne sisälsivät puheita ja klassista musiikkia huonolaatuisina akustisina äänityksinä.
Mielipahaa herättivät 1900-luvun alussa pääasiassa nuotinnokset ja pianorullat, joita soitettiin “player piano” -laitteella. Ragtime-musiikki, jota tässä rullapiano soittaa on synkopoitu.
Synkopointi on säännöllisen rytmivirran häiriö tai keskeytys, eli rytmisten painotusten sijoittaminen niihin paikkoihin, joissa ne eivät normaalisti esiinny. Yksinkertaisemmin ilmaistuna kyseessä on backbeat eli takapotku. Esimerkiksi 4/4-tahtilajissa iskut 1 ja 3 ovat tyypillisimmin painollisia. Jos näiden sijasta painotetaan iskuja 2 ja 4, rytmi on synkopoitu. Ja se on paha asia, tai jopa paholaisen salajuoni ihmisten saattamiseksi pois kaidalta polulta.
1. Black Bottom Stomp/Jelly Roll Morton (1926)
“Jelly Roll” Morton yhtyeineen esittää kohta kappaleen “Black Bottom Stomp” – vapaasti suomennettuna “Pohjaanpalanut jytke”. Tämän näytteen myötä ymmärrämme ehkä paremmin, mikä pirullinen konsti tuo takapotku on.
2. Lännen lokari/Hiski Salomaa (1930)
“Lännen lokari” on amerikansuomalaisen Hiski Salomaan (oik. Hiskias Möttö) tunnetuimpia kappaleita. Salomaa levytti sen 1930. 30-luvulla se ei vielä ollut kovin tunnettu, mutta nousi suosioon sodan aikana Aunuksen Radiossa ja sen jälkeen Metsäradiossa.
Nimi lokari on amerikansuomessa metsätyömiestä tarkoittava sana. Alkuperäinen sana on englannin logger. Kappaleen sanoituksessa käytetään useita amerikansuomeksi eli ”fingliskaksi” vääntyneitä sanoja:
“Täss on lokari nyt lännen risukosta.
Olen kulkenu vaikka missä.
Olen käynynnä Piuttissa, (Butten) Lousissa, (Los Angeles)
Retulaatissa, (Red Lodge) Miiamissa”
Laulu ei kerro Salomaasta, vaikka niin luultu. Hiski oli ammatiltaan räätäli. Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijoki rikkoi 1940-luvulla julkisesti “Lännen lokari” -levyn, koska hän vihasi tuota laulua. Wuolijoen mukaan Yleisradion arkistosta hävitettiin kaikki Salomaan levyt. Kerrotaan, että laulua taajaan Metsäradiossa soittanut Pekka Tiilikainen olisi aina ottanut esiin uuden levyn ja todennut, että: “Näitähän riittää”.
https://youtu.be/P59U0jFMxxo?si=vNuswopgUlrtNwFs
3. Minnie the Moocher/Cab Calloway (1931)
Monet ovat varmaankin nähneet elokuvan “Blues Brothers” vuodelta 1980? Siinä 85-vuotias Calloway heiluu cameo-roolissa ja esittää tämän myllynkiveksi hänen kaulaansa ripustautuneen laulun.
Kappale on täynnä huumeviittauksia. Hahmo ’Smokey’ kuvataan ’cokeyksi’, mikä tarkoittaa kokaiinin käyttäjää; ilmaus ’kick the gong around’ oli slangia opiumin polttamisesta. Laulu päättyy Callowayn valituksiin ’Poor Min!’ vihjaten keskushenkilön ennenaikaiseen loppuun.
’Hi-de-ho’ -scat-osuus, joka on sanatonta laulua, syntyi, kun Calloway unohti laulun sanat suoran radiolähetyksen aikana. Levyä myytiin miljoonia yksiköitä eikä sitä koskaan sensuroitu, koska suurin osa valkoisista kuulijoista ei ymmärtänyt jive-puhetta (jive talk).
Sen verran BBC:ssä saatiin sanoista tolkkua, että laulu asetettiin soittokieltoon 1960-luvulla, koska siinä mainitaan Ruotsin kuningas.
4a. Strange Fruit/Billie Holiday (1939)
Tämä rohkea esitys oli protesti mustien amerikkalaisten mielivaltaisia hirttotuomioita eli lynkkauksia vastaan, vertaamalla uhreja puiden hedelmiin. Billie Holidayn tunnuskappale ”Strange Fruit” kiellettiin välittömästi Yhdysvaltain radioasemilla vuonna 1939.
Jos haluaa tutustua tähän periamerikkalaiseen “kansanhuviin”, kannattaa laittaa Google hakuun “Waco lynching” tai “Lynching of Jesse Washington”. Varoituksena sanon, ettei tätä tosikertomusta voi suositella heikkohermoisille.
4b. God Only Knows/The Beach Boys (1966)
Samoin jäi sensuurin kynsiin Holidayn vuonna 1941 levytetty “God Bless the Child” -kappale. 25 vuotta myöhemmin myös aurinkoisen Kalifornian rantapoikien, the Beach Boysin, hymni ”God Only Knows” hiljennettiin Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeellä (Etälävaltiot ja Missouri) pelkästään siksi, että siinä mainitaan sana ”jumala”.
Lynkaukset kieltävä lainsäädäntö, jossa todettiin lynkausten olevan viharikos, saatiin pitkien taisteluiden jälkeen aikaiseksi – arvatkaa milloin? Maaliskuun 29. päivä 2022.
5. I Get a Kick out of You/Cole Porter, Frank Sinatra (1953 ja 1962)
Cole Porter sävelsi 1934 “I Get a Kick out of You” -kappaleen osaksi Broadwayn menestysmusikaalia Anything goes. Laulusta on tehty sen jälkeen kymmeniä versioita, joista tunnetuimmat lienevät Frank Sinatran variaatiot. Sinatra teki ensin omansa alkuperäisillä sanoilla, jotka kuulemme tässä.
“Some get a kick from cocaine.”
Myöhemmin kokaiini vaihtui espanjalaiseen hajuveteen
“Some like the perfume from Spain.”
tai jopa bepob-jazzin kritiikkiin.
“Some like the bop-type refrain.”
Ymmärrettävästi Cocaine-versio ei saanut laajaa radiosoittoa.
6. Lucille/Little Richard (1957)
Elokuvaohjaaja John Waters kertoo näin:
Little Richard pelästytti isoäitini vuonna 1957. Olin 11-vuotias, matkalla hänen luokseen vanhempieni kanssa. Olin juuri varastanut levyn halpiskaupasta. Helppo nakki. Specialtyn seiskatuumainen. Tunsin itseni iloisen uhmakkaaksi istuessani auton takapenkillä. Päästyäni sisään Maman (kuten kutsuimme äitini äitiä) luo, suuntasin kulkuni suoraan hänen ikälopun hifi-laitteistonsa luo ja pyöräytin nupit kaakkoon. ”Lu-CILLE! You won’t do your sister’s will!” kaikui talon läpi kuin lauma raivopäisiä koiria. Isoäitini pysähtyi niille jalansijoilleen, kasvot tuhkanharmaina, ymmärtämättä mitä oli tapahtunut. Antiikkiesineet kalisivat. Vanhempani näyttivät järkyttyneiltä. Yhdessä taianomaisessa hetkessä kaikki valkoisen perheeni pahimmat pelot olivat toteutuneet: kutsumaton, kirkuva, estoton musta mies oli olohuoneessa.
7. Louie, Louie/The Kingsmen (1963)
Richard Berryn säveltämää “Louie, Louie” -kappaletta on kuvailtu näin: ”musiikillisesti yksinkertainen, sanoiltaan yksinkertainen ja riemukkaan tarttuva”, ”herkullisen idioottimainen”, ”täysin unohtumattoman korvamato”, ”rockin alkukantaisen energian olemus”.
Biisi tallennettiin yhdellä otolla. Siksi kitarasoolon jälkeen laulajan vääräaikaista sisääntuloa ei korjattu. Rumpali yrittää kyllä peittää virheen paukuttelemalla kannuja kovempaa.
Myös FBI yritti kolme vuotta löytää sekopäisistä sanoista jotain sopimatonta. Ei löytänyt.
8. Please, Please Me/The Beatles (1963)
On vahva epäilys, että laulun sanat viittaavat eroottiseen toimintaan. Riehakkaat ”Come on!” -huudahdukset kaikuvat vuorotellen Johnin ja taustoja laulavien Paulin ja Georgen välillä.
The Beatlesin Hampurin ajoista ei ollut montaakaan kuukautta. Kolme pitkää keikkakierrosta vuosina 1960, 1961 ja 1962 Grosse Freiheitin eli Reeperbahnin ja St. Paulin pahamaineisilla alueilla saattoivat jättää jälkensä lyriikoihin. Kuten Paul McCartney eräässä haastattelussa myöhemmin sanoi: “Hampurissa tyttöystäväsi saattoi olla hardcore striptease -artisti”.
9. Subterranean Homesick Blues/Bob Dylan (1965)
Kimuranteista sanoista puheenollen… Tämä laulu on analysoitu puhki. Kyllä sieltä ne kaikki kieltoon kelpaavat elementit löytyvät, mutta ei vielä 60-luvun puolivälissä. Eräs ensimmäisistä Bob Dylanin sähköisistä biiseistä, ”Subterranean Homesick Blues” on myös merkittävä sen varhaisen musiikkivideon ansiosta. Jotkut sanovat tätä ensimmäiseksi rap-kappaleeksi. Onhan siinä melkoista verbaalia tykitystä.
10. My Generation/The Who (1965)
BBC:ssä tämä sukupolvien välistä kuilua luotaava raju biisi kiellettiin, koska se koettiin loukkaavaksi puhevikaisten puolesta. Laulun vokaalikoukku on änkytys, joka kylläkin johtui mod-nuorten yleisesti käyttämistä amfetamiinipillereistä, upperseista.
11. (I Can’t Get No) Satisfaction/The Rolling Stones (1965)
Maailmanlaajuinen ykköshitti ja Rolling Stonesin lopullinen läpimurto ”(I Can’t Get No) Satisfaction” on Mick Jaggerin ja Keith Richardsin yhteistyön hedelmä. Kappaleen avaa, ja sitä kuljettaa eteenpäin, säröpedaalin läpi ajettu massiivinen kitarariffi, joka matkii puhallinsektiota, johon Rollareilla ei ollut varaa vuonna 65.
Biisi kuvaa ennen kaikkea laulajan ärtymystä ja hämmennystä nykymaailman kasvavan kaupallisuuden edessä, missä radio lähettää ”hyödytöntä tietoa” ja televisiossa mies kertoo minulle ”kuinka valkoisia paitani voivat olla – mutta hän ei voi olla mies, koska ei polta samoja savukkeita kuin minä”. Tämä siis 60-luvun puolivälissä…
Jagger kuvailee myös julkisuuden aiheuttamaa stressiä ja kiertue-elämän jännitteitä. Kaipa tässä lauletaan myös seksistä?
https://youtu.be/0SPsn2w_i_k?si=JE-A8YcRymtXmPkm
12. Ei tippa tapa/Irwin Goodman (1966)
“Ei tippa tapa” on Irwin Goodmanin säveltämä kappale vuodelta 1966. Sen sanoitti Emil von Retee eli Vexi Salmi. Se on arkkityyppinen Goodman/Salmi – laulu, joka nousi erääksi Irwinin pitkän uran suurimmista hiteistä. Kappaleen fraasi ”Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku” on lähtöisin 1960-luvun alusta, jolloin Salmi ja Goodman rellestivät Hampurissa. Siellä Reeperbahnilla he myös – legendan mukaan – näkivät the Beatlesin esiintymässä.
Ymmärrettävästi tällaiselle viinanhuuruiselle rallille ei soittoaikaa radiossa herunut. Kansa piti ja levyt myivät.
13a. Got to Get You into My Life/The Beatles (1966)
13b. Cold Turkey/John Lennon (1969)
“Got to Get You into My Life” on funkahtava Motown-saundinen Paul McCartneyn kappale Revolver-albumilta. Biisi meni sensuurin seulan läpi, vaikka Paul McCartneytä lainaten: ”Se on itse asiassa ylistyslaulu kannabikselle, kuten joku toinen voisi kirjoittaa ylistyslaulun suklaalle tai hyvälle viinille.” Lennonkin piti sanoitusta erinomaisena…
“Cold Turkey” taas on syntynyt John Lennonin ja Yoko Onon päästessä puhtaaksi heroiinista. Lennon esitti kappaleen mahdollisena singlenä Beatlesille, kun he olivat viimeistelemässä 1969 viimeisen levynsä, Abbey Roadin äänityksiä. Se kuitenkin hylättiin ja julkaistiin lopulta Plastic Ono Bandin singlenä.
Luulin omistavani Lennonin “Cold Turkey” -singlen, mutta perusteellisesta etsinnästä huolimatta en sitä löytänyt. Tässä kuitenkin keikkatallenne samalta vuodelta “Some Time in NYC” -albumilta. Koossa onkin todellinen superyhtye: Eric Clapton, George Harrison, Nicky Hopkins, Keith Moon ja Klaus Voormann.
Huumeista Paul kirjoitti aurinkoisen ylistyslaulun, John tuskaisen vieroitusoireita kuvaavan valituksen… Siinä se ero heidän välillään onkin.
14. Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä/Rauli Somerjoki, M. A. Numminen (1966)
Tämä on M. A. Nummisen laulajalöydön Rauli “Badding” Somerjoen ensilevytys. “Taisteluni” -albumin muut laulut esitti M. A. Numminen. Yleisradion ohjelmaneuvosto kielsi levyn esittämisen kappaleiden epäsiveellisyyteen vedoten. Somerjoen laulun sanat olivat kuitenkin suoraan Suomen laista.
15. Itchycoo Park/The Small Faces (1967)
Nostalgisen laulun erikoisuus on saundeja vääristelevä ”tuulitunneliefekti” (flanging effect). BBC julisti laulun heti soittokieltoon arvellen sen, tällä kertaa aivan oikein, kertovan huumeiden käytöstä.
Laulun säveltäjä Steve Marriott kuitenkin reagoi nopeasti. “Keksimme Ronnien kanssa tarinan yhdessä. Kerroimme BBC:lle, että Itchycoo Park oli hylätty maapala Itä-Lontoossa, jolla bändi oli leikkinyt lapsena – julkaisimme tarinan klo 10 ja lounasaikaan meille kerrottiin, että kielto oli peruttu.”
16. Pictures of Lily/The Who (1967)
Tässäkin tapauksessa sensori osasi lukea rivien väleistä. Levy joutui Britanniassa soittokieltoon. Mutta single myi erinomaisesti päätyen sikäläisen listan neloseksi.
Laulun säveltäjää Pete Townshendia siteeraten, kyseessä on ”vain pikkukappale itsetyydytyksestä ja sen tärkeydestä nuorelle miehelle.” Kuitenkaan laulu ei mainitse asiaa suoraan.
17. Lucy in the Sky with Diamonds/The Beatles (1967)
”Lucy in the Sky with Diamonds” on The Beatles -yhtyeen psykedeelinen kappale vuoden 1967 albumilta Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Laulu aiheutti aikanaan paljon kohua tiedotusvälineissä, koska sen väitettiin yllyttävän nuoria käyttämään huumeita, nimenomaan LSD:tä.
Kertomansa mukaan John Lennon sai ajatuksen kuitenkin poikansa Julianin piirtämistä vesiväritöistä ja Lewis Carrollin Alice in Wonderland (Liisa Ihmemaassa) -kirjoista. Kuitenkin on tiedossa oleva tosiasia, että Lennon käytti LSD:tä “Sergeant Pepper’s” -albumin levytyssessioiden aikaan. Mene ja tiedä…
18. I’m the Walrus/The Beatles (1967)
Lisää Lennonia ja Lewis Carrollia… Lennon kirjoitti tämän kappaleen hämmentääkseen kuulijoita, jotka olivat antaneet Beatlesin sanoituksille vakavia tieteellisiä tulkintoja.
Laulu päätyi soittokieltoon, mutta ei huumeisista sanoistaan vaan siksi, koska siinä lauletaan, että “Boy, you’ve been a naughty girl, you let your knickers down” ts. “Voi pojat, olet ollut tuhma tyttö, kun pudotit pikkarisi nilkkoihin”.
Lennon myös naljaili Bob Dylanille, jonka sanoitukset olivat niin vaikeaselkoisia ja älyllisiä, että ne eivät yleensä joutuneet soittokieltoon – vaikka syytä olisi ollut. Lennon pohtikin tekevänsä laulun nimeltä ”Stuck Inside of a Lexicon with the Roget’s Thesaurus Blues Again” eli ”Olen taas jumissa sanakirjassa synonyymisanastobluusin kanssa”.
19. Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa/M. A. Numminen (1970)
Kappale on kuuluisan tangosäveltäjän Unto Monosen työ, jonka on sovittanut Paroni Paakkunainen ja sanoittanut Numminen. Kappaleen esittää on M. A. Numminen ja Viisi vierasta miestä. Numminen on levyttänyt alkuperäisversion lisäksi kappaleen saksaksi, esperantoksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tässä laulussa oli Yleisradion mielestä kaikki vialla: se on poliittisesti arveluttava, siinä käytetään alkoholia ja siinä viitataan seksuaaliseen toimintaan.
20. Give Ireland Back to the Irish/Paul McCartney and Wings (1972)
Sitten poliittinen viesti Britanniasta… Lähes kaikki ajattelevat, että John Lennon oli se kantaaottava, suorasanainen, poliittinen ex-Beatle, mutta Paul McCartney ehti ensin tällä rankalla rockrypistyksellään.
Kappaleen kirjoittivat helmikuussa 1972 Paul ja Linda McCartney vastauksena siihen, mitä tapahtui Pohjois-Irlannissa sunnuntaina 30. tammikuuta samana vuonna, jolloin brittiläiset joukot tappoivat kolmetoista kansalaisten oikeuksia puolustanutta mielenosoittajaa. Lennon teki oman biisinsä Verisunnuntaista vasta kesäkuussa samana vuonna. Paul McCartneyn äiti oli irlantilainen…
21a. Kekkonen-rock/Suomen Talvisota 1939–1940 (1970)
21b. Mielitautirock/Suomen Talvisota 1939–1940 (1970)
Takaisin kotimaan politiikan katsaukseen… “Underground-Rock” on Suomen Talvisota 1939–1940 -yhtyeen ainoa albumi. Kaikki sanoitukset ja sävellykset on tehty salanimillä. Kyseessä oli arvattavasti M. A. Nummisen ja Markku Innon ideoima kansakunnan kaappia ravisteleva performanssi. Ei varmaankaan ole tarpeen selittää, miksi näitä lauluja ei vuonna 1970 eikä paljon myöhemminkään radiosta kuultu?
22. Lola/Kinks (1970)
Laulun humoristisessa sanoituksessa kertoja kohtaa soholaisella klubilla naisen, joka myöhemmin paljastuu transvestiitiksi. Ray Davies sai idean kappaleeseen tapahtumasta, jossa Kinks-yhtyeen manageri tanssi yökerhossa naisoletetun kanssa. Yön edetessä henkilöltä alkoi pilkottaa parransänki, mutta manageri oli liian juovuksissa tajutakseen asian laidan.
Kappale ei joutunut sensuurin kynsiin laulun ilmiselvästi arveluttavan tarinan vuoksi vaan siksi, että Davies laulaa tuotemerkki Coca Colasta. Davies joutui keskeyttämään Kinksin Amerikan kiertueen lentääkseen Lontooseen laulamaan “cherry cola”. Lola oli Top ten -hitti maailmanlaajuisesti. Ja myllynkivi Kinksin kaulassa. Jokaisella keikalla se piti soittaa.
“I met her in a club down in old Soho,
Where you drink champagne, and it tastes just like Coca Cola/cherry cola
C-O-L-A, Cola!”
23. Olen nähnyt Helga neidin kylvyssä/ M. A. Numminen (1973)
Saksalaisen kulttuurin suuri ystävä M.A. oli tehnyt kotimaisen version 20-luvun saksalaisesta schlagerista “Ich hab’ das Fräulein Helen’ baden seh’n”. “Olen nähnyt Helga neidin kylvyssä” -laulun kuvitellut seksuaalisväritteiset sanat herättivät laajalti paheksuntaa.
Kappaleen sanat eivät ole erityisen rohkeat. Vai mitä mieltä olette?
24. Panomies/Juice Leskinen Coitus Int. (1974)
Per Vers, runoilija -albumin eräs kohokohta on tämä hulvaton Juice Leskisen kappale. Sanoilla leikittelyä, kuten Juicen biisit parhaimmillaan ovat; tässä pannaan poskeen, mieleen, hampaankoloon, korvan taakse ja lopuksi painetaan kalloon. Mennään sanoituksen osalta aivan sillä rajalla. Kieltämättä esitys on irstas: sen takaa Mikko Alatalon upeasti rietas falsetti ja Carita Holmströmin sensuelli taustalaulu. En muista radiosta tätä “Juankoski, Here I Come” -singlen B-puolta kuulleeni, vaikka Ylen sensurointi periaatteessa loppui 1970-luvun alussa.
25. Kurja matkamies maan/Tuomari Nurmio (1979)
Nurmion mukaelma virrestä “Oi Herra, jos mä matkamies maan” julkaistiin Tuomarin debyyttisinglenä 1979. Hengellinen sävel oli vaihdettu bluesiksi ja sanoja hieman muokattu. B-puolella oli kappale “Valo yössä”, josta ei paljoa odotettu. Ensipainos oli rutiininomaiset 200 kappaletta. Biisi soitettiin juontamattomassa äänilevykonsertissa keskellä päivää ja Yleisradion puhelinvaihde tunkeutui.
“Valo yössä” -kappaleesta tuli kuitenkin Dumarin läpimurtolevy. Ongelmaksi nousikin nyt tämä kääntöpuoli. Raha-automaattiyhdistys ei halunnut levyautomaatteihinsa Nurmion virttä. Singlestä tehtiin nopeasti uusi versio jukebokseja varten, jossa Matkamiehen korvasi kappale “Oi, mutsi mutsi”. Se taas kertoo, stadin slangilla, kuolevan miehen viimeisistä toiveista. Se kyllä sopi yhdistykselle… Jukeboksit takasivat Valolle yössä noin 3000 yksikön menekin. Suomen oloissa tuo oli valtava määrä.
26a. Pilvee, pilvee/Juice Leskinen Slam (1978)
Lisää bluesia… “Pilvee, pilvee” on Juicen viimeiseltä Love Records -albumilta “Tauko I”. Se kertoo tarinaa bändin keikkabussissa olosta tien päällä oivaltavin sanoin. Keikoilla koko bändi esitti kuorona “Dullaati, dullaati, dullallan-lei” välikkeen.
26b. Poliisikouluun/Juice Leskinen Grand Slam (1983)
Samalla teemalla mennään… “Poliisikouluun” on vuoden 1983 “Boogiteorian alkeet” -tuplalevyltä. Poliisille vittuilu menee tässä pidemmälle, ehkä hieman liian pitkälle.
Juicen poliiseja herjaavat kappaleet olivat osua omaan nilkkaan, kun hän joutui tekaistun ilmiannon vuoksi pidätetyksi. Kyseessä olivat huumeet. Vuonna 1990 huumepoliisi otti hänet kiinni epäiltynä kilon painoisen kannabiserän hankkimisesta. Siitä olisi tullut aikamoinen kakku…
Leskistä vastaan nostettiin syyte. Hän oli kuitenkin täysin osaton huumerikosjuttuun. Juice piti raastuvanoikeudessa rintanappia, jossa luki: ”I’m surrounded by idiots/Olen idioottien ympäröimä”. Oikeusprosessin jälkeen valtio tuomittiin korvauksiin Leskiselle.
27. Rappiolla/Hassisen kone (1980)
Biisi alkaa näin: “Sinä kuuntelet tv-tuolissa, Minun paskaista ääntäni Ja olet aivan liian laiska, Jotta kanavan toiselle kääntäisit. Vaimollesi huudat, Tuo sitä kaljaa. Eihän tätä kestä selvin päin.” Jatkoa ei ole ymmärretty, vaan on kuviteltu kappaleen kehottavan rappiolliseen elämäntapaan. Todellisuudessa Ismo Alangon viesti on päinvastainen: “Jos rappio on sitä että rakastaa, Ottaa hetkestä kii, Eikä tahdo tappaa, On mukavaa olla, Rappiolla.”
**********
Lähteet:
Bruun, Seppo; Lindfors, Jukka; Luoto, Santtu; Salo, Markku: Jee, jee, jee. Suomalaisen rockin historia (WSOY 1998)
Mantila, Rosanna: ”Meillähän ei enää ole ns. kiellettyjä levyjä.” Yleisradion harjoittamaa populaarimusiikkisensuuria koskeva diskurssi suomalaisessa lehdistössä vuosina 1972–1979 (Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 2021)
Nyman, Jake: Kielletyt levyt (Gummerus 2017)
Väyrynen, Ida: ”Se on omiaan pilaamaan kuuntelijoittemme musiikkimakua” Yleisradion asettamat populaarimusiikin esitysrajoitukset 1950–1980 (Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 2022)
Wikipedia: musiikkisensuuria käsitteleviä artikkeleita (suomi, englanti)
Wikipedia: yhtyeitä ja artisteja käsitteleviä artikkeleita (suomi, englanti)