Viime keväänä uppouduin oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten opintovuosien William Shakespearen näytelmiin. Kävin näytelmiä ja niiden selitysteoksia sekä muita aikakauteen – 1500-luvun loppuun ja 1600-luvun alkuun – liittyviä teoksia uudella innolla läpi. Kirjoja lukiessa välillä lepuutin silmiäni, suljin ne ja kuvittelin tekeväni viikon tai parin pituisen Englannin-aikamatkan tuohon Tudorin ja Stuartin kausien taitteeseen osuvaan aikaan.
Matkalle menen kevyellä kantamuksella, mutta mukaan haluan ehdottomasti Ensimmäisen Folion näköispainoksen, jonka tulin innostuksissani hankkineeksi Suomalaisesta kirjakaupasta. Teoksen kokosivat kirjailijan näyttelijätoverit. Kirja sisältää kaikkiaan 36 näytelmää ja se painaa reilut kolme kiloa. Mutta en antaisi tuollaisen pikkuseikan haitata. Kirjaan pitää ehdottomasti saada Bardin omistuskirjoitus.
Muutama muukin asia olisi syytä ottaa huomioon matkavalmisteluita tehdessä. Paketti tehokkaita antibiootteja muodostaa matka-apteekin ytimen. Svengaava, nuorekas Lontoo on tuohon aikaan saastainen tautipesä. Siellä riehuvat vuoroin – usein päällekkäinkin – rutto, isorokko, kuppa ja outo englantilainen hikoilutauti, pahimmat tappajat mainitakseni. Keskiverto lontoolaisen elinajanodote roikkuu siinä kahden kolmen kympin haarukassa. Hygienia on olematonta, joten käsidesiä menee runsaasti. Kertakäyttöisiä kasvosuojia tarvitsen myös ja lisäksi sidetarpeita, desinfiointiainetta, antihistamiinia, vatsalääkkettä, sun muuta.
PayPal, GooglePay eivätkä maksukortit toimi eikä euroilla ole siellä tietenkään mitään käyttöä, vaikka puntia ja pennejä englantilaiset suvereenisti käyttävätkin. Matkapuhelin ei jouda matkaan, mutta kamera on syytä ottaa. Muutama kulta- ja hopeaesine toimii mainiosti vaihdon välineenä. Hyvät, vedenpitävät Goretex-pintaiset aatelismiehen saapikkaat pitävät jalat kuivina Lontoon keskustan mutaisilla ja savisilla kaduilla. Saapikkaat kannattaa pitää jaloissa sisätiloissakin, koska homehtuneiden ja haisevien lattiaolkien päälle on tapana heittää vain lisää olkia. Vaatetus saa muutenkin olla sateiset olosuhteet huomioon ottava.
Haluan kuitenkin päästä Lontoon keskustan ulkopuolelle Globe-teatteriin Hamletin ensi-iltanäytökseen. Näytelmät esitetään avoimen taivaan alla, sataa tai paistaa, useimmiten sataa. Epätodennäköisen auringonpaisteen lisäksi mitään näyttämövalaistusta ei tietenkään ole, muutama soihtu vain, jos sitäkään. William paitsi käsikirjoittaa ja ohjaa hän usein näyttelee pieniä sivuosia, joskus myös isoja sivuosia. Hän myös omistaa yhden kymmenyksen teatterista. Hamletissa hän on Hamletin isän haamu ja toinen haudankaivajista. Eikä esityksiä ole pilattu tarpeettomalla tingeli-tangeli -musiikilla ja massiivisilla lavasteilla. Näyttelijät puhuvat paikan, sään ja vuorokaudenajan vuorosanoissaan.
Torvet vain ilmoittavat kohtauksen vaihtuvan. Tuhatpäinen yleisö seisoo maalattialla, syö eväitään ja syljeksii suupielestään kananluita.
Tuon kaiken haluan nähdä. Erityisesti haluan nähdä Will-hepun naaman bäkkärillä pyytäessäni nimmareita kirjaan, jossa on näytelmiä, joita hän ei ole vielä kirjoittanut, ja joka painetaan kuusi vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Kuva: Onerva Ramberg
