Pehmelö

Olen suorittanut yliopistotutkinnon englannin kielestä ja auktorisoidun kääntäjän suomi-englanti -tutkinnon sekä uppoutunut angloamerikkalaiseen kirjallisuuteen ja populaarikulttuuriin, silti – tai nimenomaan siksi – minua sekä huvittavat että ärsyttävät Suomessa käytettävät englanninkieliset tai englantiin pohjautuvat sanat ja erityisesti haluttomuus käyttää suomea, vaikka syytä olisi. Monet muutkin tuohon nykyajan latinaan liittyvät seikat aiheuttavat joko hykerryttävää naurua tai inhon väristyksiä. Olkaamme Suomessa suomenkielisiä keskenämme…

60- ja 70-luvuilla ja vielä myöhemminkin oli yleinen käytäntö, että lähes kaikkien elokuvien nimet saivat suomenkielisen käännöksen, tai ehkä olisi useimmissa tapauksissa parempi sanoa, väännöksen. Kaksi ylivertaisinta väännöstä ovat ”A Clockwork Orange”, jolle siunaantui suomenkielinen nimi Kellopeli appelsiini sekä ”Where Eagles Dare”, joka oli käsittämättömästi nimetty Kotkat kuuntelevat. ”A Clockwork Orange” viittaa viritettyyn mekaaniseen koneistoon appelsiinin, kauniin orgaanisen hedelmän, sisällä. Siinä on juuri sitä nykyaikaa kritisoivaa henkeä, jota Stanley Kubrickin armoton elokuva huokuu. Kellopeli on ”glockenspiel”, sellainen pienillä puunuijilla hakattava lasten leikkisoitin. Vaikea ymmärtää… Miksei Mekaaninen appelsiini käynyt? Minne vain kotkat uskaltavat on nimenä ehkä hieman kömpelö, mutta Kotkat kuuntelevat on suorastaan idioottimainen. Kyllä siinä elokuvassa radiopuhelimia käytetään, mutta siinä se kuuntelu sitten onkin: ”Broadsword calling Danny Boy, Kalpa kutsuu Danny-poikaa”. 

Peter von Baghin mukaan Suomen elokuvateattereissa on esitetty lähes kaksikymmentä filmiä, joiden nimi on Himo – täysin välittämättä siitä, mikä on teoksen alkuperäinen nimi. Tuo syntiä tihkuva sana on ilmeisesti katsottu niin houkuttelevaksi, että Orson Wellsin mestariteokselle, ”Citizen Kane” -elokuvalle, annettiin alunperin nimeksi Himo. 

Leffoista vielä… Jossain vaiheessa lähimenneisyydessä oli muodikasta laittaa huumori- ja parodialeffoille nimen alkuun Hei, me… : ”Airplane” (Hei, me lennetään), ”Spinal Tap” (Hei, me rokataan), ”The Mighty Wind” (Hei, me folkataan), jne. Ehkäpä humoristinen alkoholismin kuvaus olisi kastettu nimellä Hei, me dokataan? Toinen aikakauden suosikkitapa oli laittaa suomenkielisen väännöksen loppuun jengi-sana: ”American Graffiti” (Svengijengi 62), ”Animal House” (Delta-jengi), ”Ghostbusters” (Haamujengi), jne. Mielikuvituksen puutetta, huonoa käännöstyötä vai kaupallisuuden sanelema pakko? En osaa sanoa. Suurin osa noista heime- ja jengileffoista on, kaikesta huolimatta, erittäin hauskoja. 

Kun tietokoneet ja tietojenkäsittely sekä, melkein heti perään, internet, 80- ja 90-luvuilla rantautuivat Suomeen, rysähti työmarkkinoille suuri joukko – vai pitäisikö sanoa iso jengi – ammattinimikkeitä, joille ei oltu löydetty tai keksitty luontevaa suomenkielistä versiota: Database Administrator, Software Developer, Network Engineer ja – se himotuin kaikista – Project Manager. Olihan niitä vaikka mitä muitakin. Kaikilla on nykyään järjellinen, täysin toimiva suomenkielinen vastineensa. Kuitenkin, jos katsot alan firmojen työpaikkailmoituksia, ei niissä juuri selvää suomen sanaa esiinny. Palkka voi olla alle puolet ammattitaitoisen kirvesmiehen kuukausiansioista, mutta onhan se groovea, kun voi sanoa olevansa Junior Software Developer. 1500-luvulla vastaava homma olisi saattanut olla ”Groom of the Stool” eli kuninkaallinen perseenpyyhkijä… Oli muuten erittäin haluttu jobi: siinä pääsi todella lähelle monarkkia. 

Yksityiset yhtiöt ja yrittäjät (private enterprises and triers) saavat tietysti keksiä firmoilleen vaikka miten humoristisia tai parodisia nimiä: Attendo (minusta parempi olisi Neglecto), Mall of Tripla (eli ”Pasilan Mälli”) ja Redi (valmistui juuri ennen konkurssia). Julkishallinnon virastojen ja palveluiden nimet, sellaiset kuin Carea, Destia, Hyria, Elvira ja Fimea, eivät edes naurata. Nokia, vaikka samalta loppukiekaisuhöpinältä kuulostaakin, perustuu todellisen paikkakunnan nimeen: Nokialle syntyi kumialan, puunjalostuksen ja kaapelialan yhtiö jo 1860-luvulla. 

Suomen kieli, vaikkei se siltä aina kuulosta, on rakennettu vahvasti vokaalien varaan. Olemme, luojan kiitos, siksi lähes kokonaan säästyneet englannin kieltä riivaavasta taudista nimeltään ”disemvoweling” eli vokalistiminen. Monille ovat tuttuja sellaiset verkkobrändit (hm… -tavaramerkit) kuin Tumblr, Flickr ja Scribl. Somessa voi suomalaisviritelmiinkin törmätä – prkl! Tutussa supermarketissa (ylivetotorilla?) osui käteeni grillaustuote Naughty brgr (lausuttaneen suomenvoittoisella englannilla nooti pöökö) – ja jäi hyllyyn. Mutta vaikka englannin osaaja pystyy vaivatta ymmärtämään kysymyksen ”Rdy 2 frgt yr vwls?” miten kävisi suomenkielisen vastineen kanssa ”Ltk vlms nhtmn vkls?”? Entäs sitten aamuyö tai vaikkapa hääyöaie? Ööh, ääliö älä lyö enää, ööliä läikkyy!

Niin, se pehmelö. Kioskin uusi kesätyöntekijäkin ymmärtää vaivatta asiakasta, joka haluaa jäätelön tai pirtelön. Oletko koskaan pyytänyt saada pehmelön? Siis smoothien…